Tiekirkkokesä on ohi

Tiekirkko sulkee ovensa tältä kesältä tänään. Viimeinen opaspäivä on ollut erittäin rauhallinen, mikä kertoo siitä, että kirkon ovien on jo aikakin sulkeutua tämän kesän osalta. Näin loppukesästä kirkkovieraita on enää vähänlaisesti, minkä vuoksi viimeinen opaspäivä kuluu lähinnä tavaroita järjestellen ja mattoja imuroiden. Kaiken kaikkiaan tiekirkkokesä on ollut onnistunut täällä Iisalmessa: kirkkovieraita on ollut suhteellisen paljon, kun huomioidaan, että kirkon aukioloaikoja leikattiin viimekesäisiin verrattuna. Myös ulkomaalaisia vieraita on ollut paljon.

Kiitokset kaikille kirkossa vierailleille ja aurinkoista loppukesää. Tiekirkkoterveisin,

Lauri

Kaikki päättyy aikanaan

Meillä alkoi nyt noin 2,5 tuntia sitten viimeinen tiekirkko-päivä. On tämä kesä kyllä mennyt nopeasti! Olemme saaneet menneiden kesäpäivien aikana opastaa satoja kirkkovieraita ympäri maailmaa. Lisäksi kirkon toiminta on tullut tutummaksi puhumattakaan Kustaa Aadolfin kirkon historiasta.

Kuten olen jo tainnut aiemminkin mainita: kesätyöpaikkana kirkko on mielestäni todella mukava, mielenkiintoinen ja rauhoittava. Tämä työkokemus on ollut mieltä avartava, rikastuttava sekä monella tapaa erilainen kuin aiemmat kesätyöpaikkani. On hienoa, että Suomessa järjestetään Tiekirkko-toimintaa.

Iso kiitos Teille kaikille blogin lukijoille, kirkkovieraille, Ylä-Savon Opaskerhon asiantunteville oppaille sekä Iisalmen seurakunnan mukaville työkavereille! :)

Erityiskiitos Laurille, oli ilo työskennellä kanssasi tämä kesä! :)

Terveisin:

Sanna, tiekirkko-opas 2012

Kolmanneksi viimeinen päivä tiekirkossa

Viimeiseen kokonaiseen tiekirkkoviikkoon lähdettiin rennoin tunnelmin. Jo viime viikko vähäisine kävijämäärineen antoi olettaa, ettei tästäkään viikosta kovin työntäyteistä opasviikkoa olisi tulossa. Toisin kuitenkin kävi, sillä yllätykseksemme eilen oltiin lähellä rikkoa koko tähänastisen kesän ennätyskävijämäärä. Erityisen ilahduttavaa oli etenkin se, että väkeä vieraili kirkossa tasaiseen tahtiin, vaikka eilinen kävijäpiikki olikin paljolti erään koululaisryhmän ansiota. Ilman koululaisryhmääkin vierailijoita oli riittämiin, ja jotkut vierailijat olivat lähteneet kirkkoon jopa vartavasten. Joillekin kirkko oli oiva pysähdyspaikka aurinkoisen lämpimänä päivänä, kun joillekin kirkko oli ehdoton vierailukohde yhdessä muiden Iisalmen matkailukohteiden kanssa.

Kuten jo mainitsin, kirkkoon tullaan jopa vartavasten, ja yleensä syynä tällaiseen on jonkin tietyn historiallisen esineen näkeminen. Tällöin vierailija suuntaa mitä todennäköisimmin kirkkomuseoon, johon on asetettu näytteille Iisalmen seurakunnan historiaan liittyviä esineitä. Monesti vierailijat eivät ole lainkaan tietoisia kirkon sakastin yläpuolella olevan museon olemassolosta, mutta muutaman kerran ihmiset ovat lähteneet kirkkoon vieraillakseen erityisesti museossa. Museo on kiinnostanut muun muassa herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen uskonveljelle Lauri Niskaselle kuuluneen pirtinpöydän vuoksi. Muista esineistä etenkin vuonna 1777 murron kohteeksi joutunut vanha kirkonkirstu, jossa säilytettiin varoja kivikirkon rakentamiseksi, on kerännyt kiinnostuneita katseita useilta kirkkovierailta. Kirkon entiseen sisustukseen ja ilmeeseen pääsee niin ikään tutustumaan museossa, sillä sinne on asetettu näytteille 1877-1927 välisenä aikana käytetyt alttaripöytä, saarnastuoli ja virsitaulu.

Torstaiterveisin,

Lauri

Kuoriaidasta

Tässä kuva Kustaa Aadolfin kirkon alttarista, jota koristaa luterilaiselle kirkolle harvinainen kuoriaita. Takorautaisen aidan on valmistanut Taito Oy vuonna 1927 kirkossa tapahtuneen suurremontin aikaan. Kuoriaita symboloi Jerusalemin temppelin esiripun repeämistä keskeltä kahtia, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Kuoriaidassa esiintyvät symbolit INRI (Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas), IHS (Jeesus ihmisten pelastaja) ja liekki, joka kuvaa Elämän  liekkiä  ja ikuisuutta. (Kuva: Iisalmen seurakunta)

Viimeinen viikko alkoi

...ja auringon valo siivilöityy niin kauniisti ikkunoiden läpi kirkkosaliin. Pientä haikeutta on jo ilmassa, kun tänään töihin lähtiessä tajusin, että kesä on mennyt niin nopeasti ja kohti kesätyötkin loppuvat. Meille on ollut ilo olla täällä Kustaa Aadolfin kirkolla opastamassa ja tapaamassa ihmisiä ympäri maailmaa aina Lapista Uuteen-Seelantiin asti.

Jollekin tässä kirkossa käynti on ollut ensimmäinen, toiselle Kustaa Aadolfin kirkko tai iisalmelaisittain kansan suussa "vanha kirkko" merkitsee lapsuuden ajan muistoja ja kolmannelle tämä kirkko on mielenkiintoinen tutustumiskohde Suomessa. Minulle tämä kesätyökokemus on ollut todella myönteinen: vaikka olemme tehneet töitä, töistä ei ole tarvinnut stressata, ihmiset tulevat yleensä todella iloisina ja ystävällisinä kirkkovierailulle ja olemme saaneet tutustua kirkon toimintaan. Muutenkin tämä Suomen tiekirkkosysteemi on mielestäni hyvä, koska se kirjaimellisesti avaa kirkon ovet ihmisille. He pääsevät rauhassa tutustumaan, kirkkoon, kuuntelemaan opastusta ja kysymään esimerkiksi kirkon historiasta. Moni saattaa kuitenkin jutella ihan vaan mukavia...se on sitä niin sanottua "small talkia" :)

Matkailun opiskelijana olen oppinut paljon oppaan työstä, kuuntelemaan asiakkaan tarpeita, saanut käyttää kielitaitoani englannista ruotsiin ja ranskaan sekä päässyt huolehtimaan isosta rakennuksesta. Tässä työssä rauhallisuus, tilannetaju, valppaus, iloisuus, reippaus ja rohkeus jutella ihmisten kanssa ovat todella tärkeitä. Uskon, että monelle viime kesien kirkko-oppaalle kuten myös tuleville oppaille tämä työ on antanut /antaa paljon ja he ovat tykänneet/tykkäävät olla täällä töissä. Kustaa Aadolfin kirkkosali tuntuu nyt suurelta "olohuoneelta", johon on rentoa ja mukavaa tulla. Vaikka tämä kirkko on ollut aina kotikirkkoni, tuntuu se nyt entistäkin mukavammalta ja tutummalta tämän kesän jälkeen.

Kustaa Aadolfin kirkon sakastissa,

Sanna

P.S. Tänä aamuna Iisalmen Sanomia lukiessa mieltäni lämmitti "Ruusuja oppaille"-teksti, jossa oli kiitetty minua ja Lauria hyvästä opastuksesta. On todella palkitsevaa, jos kävijälle on jäänyt kirkkovierailusta hyvä mieli. Iso kiitos ja terveiset Heinävedelle, jos sattuisitte tätä blogia lukemaan!

Kirkkomme symbolien merkityksistä

Olemme kirjoitelleet aiemmin paljon tietoa kirkon eri osista ja siihen liittyvistä tiedoista, joten nyt elokuun 8.päivän kunniaksi ajattelin kertoa teille kirkossamme esiintyvistä mielenkiintoisista kristillisistä symboleista. Nämä seuraavaksi luettelemani symbolit löytyvät Kustaa Aadolfin kirkon saarnastuolista, joonialaisista pylväistä, seinällä kiemurtelevasta ornamenttikuviosta ja kuoriaidasta.

• Kala kertoo varhaiskristittyjen vainojen ajoista, kun kristityt pitivät toisiinsa yhteyttä piirtämällä kalan esimerkiksi hiekkaan.
• Pasuunat merkitsevät viimeistä tuomiota
• Kyyhkynen on rauhan, Pyhän Hengen ja puhtauden symboli. Se kuvataan aina alaspäin.
• INRI tulee latinan kielen sanasta Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum, joka tarkoittaa suomeksi Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas
• IHS tulee myös latinasta ja tarkoittaa suomeksi käännettynä Jeesus ihmisten pelastajaa (Iesus Homo Salvator)
• Risti, ankkuri ja sydän viittaavat uskoon, toivoon ja rakkauteen
• Uhrikaritsa merkitsee Jeesusta, Jumalan Karitsaa, jolla on voiton lippu. Kristus uhrattiin syntiemme vuoksi. Jeesus on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.
• Jokaisella evankelistalla on oma eläinsymbolinsa: Johanneksella kotka, Matteuksella enkeli, Luukkaalla härkä ja Markuksella leijona.

Sää näyttäytyy Iisalmessa edelleenkin hyvin sateisena. Tuntuu niin oudolta, että nyt ollaan elokuussa ja mittarissa  on lukemana +10C. Riittääköhän näitä sateita enää syksylle? Toisaalta meillä on ollut Suomessa jo kaksi peräkkäistä lämmintä kesää, joten nyt taisi olla sateisen ja kylmän kesän vuoro. Olisi kuitenkin ihanaa, jos aurinko ja lämpö näyttäytyisivät vielä ennen kuin kylmä talvi tulee ja lumi peittää maan. Aurinko tuo tekee muutenkin ihmiset paremmalle mielelle. Kylmä sää vaikuttaa myös kirkkovieraiden kävijämääriin - tällä viikolla määrät ovat olleet heinäkuun huippulukemiin nähden varsin alhaiset. Tottakai myös suomalaisten lomat alkavat olla ohi ja koulut alkavat - tämä vaikuttaa ihmisten liikkuvuuteen. Odottelemme kuitenkin vielä nyt tiekirkon parille viimeisellekin viikolle mukavasti kävijöitä niin Suomesta kuin ulkomailta töiden ja koulun alkamisesta huolimatta.

Kylmää elokuuta ihmetellen ja kirkkovieraita odotellen,

Sanna

Kirkkoherrat, osa 4

6) Pitkän uran Iisalmen seurakunnassa teki myös Suomen sodan pastorina tunnettu Pehr Johan Collan (1771-1833), joka hoiti toisen kappalaisen virkaa Lapinlahden Väärnin pappilassa ennen siirtymistään kirkkoherran virkaan. Kaiken kaikkiaan Collan palveli seurakuntaa 35 vuoden ajan. Collan avioitui ''Karjalan ruusuksi'' kutsutun Christina Elisabeth Crohnsin kanssa, ja aviopari sai kaikkiaan kymmenen lasta, joista merkittävän uran loi erityisesti säveltäjänäkin tunnettu Karl Collan. Pehr Johanin kirkkoherrakaudelle (1812-1833) sijoittuu keisari Aleksanteri I:n vierailu Iisalmen Isossa pappilassa vuonna 1819. Hallitsijan vierailun aikaan Elisabeth oli viimeisillään raskaana, ja viikko hallitsijan vierailun jälkeen syntyikin poika, jolle annettiin nimeksi Aleksanteri. Keisarista ei tullut kuitenkaan vauvan kummia. Sen sijaan kummiksi ryhtyi merkittävänä suomalaisuusmiehenä tunnettu Adolf Ivar Arwidson, joka oli vierailemassa keisarin kanssa samaan aikaan Isossa pappilassa, ja jonka muistokivi löytyy Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaan pohjoispuolelta. Pehr Johan ja Christina Elisabeth on haudattu kirkon hautausmaalle, kirkon eteläpuolelle.

7) Vaikka Iisalmen seurakunnan viidentenä kirkkoherrana toimineesta Henrik Hoffrénista ei ole muotokuvamaalausta Kustaa Aadolfin kirkon sakastissa, Hoffrén-sukua on vaikea sivuuttaa, kun puhutaan Iisalmen seurakunnan historiasta. Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalta, kirkon pohjoispuolelta, löytyy myös Hoffrénin suvun muistokivi vaakunoineen. Suvun kantaisä Henrik toimi Iisalmen seurakunnan kirkkoherran virassa 38 vuotta aina vuodesta 1672 vuoteen 1710. Hänellä oli seitsemän lasta, joista kolmesta tuli pappi. Yksi pojista (Jaakob) toimi isänsä seuraajana Iisalmen seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1711 lähtien, ja yhdestä (Henrik) tuli Kuopion kirkkoherra. Henrik Hoffrénin kirkkoherrakaudelle sattuivat vuosien 1695-1697 katovuodet sekä suuri Pohjan sota (1700-1721). Isäänsä Henrikiä kirkkoherran virassa seurannut Jaakob joutui pakenemaan sotaa ja isoavihaa (1713-1721) Ruotsiin, josta hän palasi vasta vuonna 1723. Sekä Henrik että hänen poikansa Jaakob on haudattu Iisalmeen.

Hyvää viikon alkua toivotellen,

tiekirkko-opas Lauri

Lähteet:

Kortelainen, Tuomas 1977: Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977. Iisalmen seurakunta.

Elokuu on startannut - kirkko auki vielä parisen viikkoa

Jälleen kerran viikko on vierähtänyt ehtoopuolelleen. Vierailijoita on ollut vaihtelevasti tällä viikolla. Joinakin päivinä opastusta on ollut riittämiin, joinakin päivinä aika on kulunut pikemminkin itseään sivistäen. Sivistyksellä viittaan muun muassa niihin Iisalmen historiaa koskeneisiin tarinoihin, joita olen saanut oppia tällä viikolla erityisesti Iisalmen Opaskerhon oppailta, jotka ovat olleet tovereinani opastamassa kirkkovieraita. Uusia ja suorastaan hämmentäviä tarinoita ovat kertoneet myös monet vierailijat, minkä vuoksi voin todeta, ettei hiljaisimpinakaan päivinä (joka mahtaa olla tämä perjantai) ole ollut tylsää. Tärkeintä kun ei ole se, kuinka monta kävijää on nimensä kirjoittanut vieraskirjaan päivän päätteeksi, vaan pikemminkin se, kuinka laadukkaita ja vuorovaikutuksellisia opaskierrokset ovat olleet. On palkitsevaa, kun huomaa, että vierailija lähtee tyytyväisenä kirkosta.

Erityisesti suomalaisten kesälomakuukausi alkaa olla takanapäin, mikä osaksi selittää hiipuvaa vierailutahtia kirkossa. Sen sijaan ulkomaalaisia on käynyt kirkossa jopa tavallista enemmän, minkä vuoksi olen saanut totutella opastukseen myös englanniksi. Niin, nimenomaan totutella: niin usein suomeksi kerrottujen tarinoiden sujuva kääntäminen kielestä toiseen ontuu joskus, mutta ei pidä olla liian ankara itselleen! Ulkomaalaisten vierailijoiden turistienglanti kun ei ole usein omaa kielitaitoani parempaa, mikä vähentää turhaa kitkaa ja jännitystä oppaan ja vierailijan välillä.

Varsinaisten kirkkobongareiden osuus kaikista kirkkovieraista on ollut niin ikään hienoisessa nousussa, minkä vuoksi opastukset ovat olleet tavanomaista pitempiä tällä viikolla. Kirkkojen kiertämiselle enemmän tai vähemmän vihkiytyneet bongarit viihtyvät niin kirkkosalissa, sakastissa kuin myös kirkkomuseossa tyypillistä vierailijaa pitempään.

Ensi viikolla blogissa julkaistaan tietoiskut vielä kahdesta seurakuntaa muinoin palvelleesta kirkkoherrasta. Siihen asti näkemiin ja hyvää viikonloppua toivottaen,

Lauri

Kirkkoherrat, osa 3

Jos aikaisemmin esitellyt kolme merkittävää kirkkoherraa eivät ole olleet nykypäivän kirkkovieraiden omakohtaisissa muistoissa lainkaan, niin sen sijaan seuraavat kaksi esittelyssä olevaa kirkkoherraa muistetaan erityisen hyvin etenkin hieman jo varttuneempien kirkkovieraiden keskuudessa.

4) Iisalmen maaseurakunnan kirkkoherrana toimi vuosina 1946-1955 Olavi Tarvainen (1909-?). Hän aloitti siis virassaan aikana, jolloin oltiin pikkuhiljaa palaamassa sota-ajan oloista rauhanajan säännölliseen seurakuntaelämään. Tarvaisen kirkkoherrakautena kehitettiin nuorisotyötä sekä rakennettiin sankarihauta-alue (1948) ja siunauskappeli (1951). Hän väitteli teologian tohtoriksi jatkosodan aikana (1943), ja väitöskirjansa lisäksi Tarvainen oli tuottelias kirjoittaja muutoinkin. Hänen julkaisunsa käsittelivät muun muassa Lutherin teologiaa ja herännäisyyttä, jonka synnyinsijana pidetään taannoista suurta Iisalmen kirkkopitäjää. Tekipä Tarvainen myös elämäkertateoksen Theodor Brofeldtista. Iäkkäämmät kirkkovieraat tuntuvat muistavan Tarvaisen erityisesti ''Tohtori-Tarvaisena''.

5) Monien Iisalmessa vaikuttaneiden kirkkoherrojen tapaan myös Eero Niininen (1904-1974) teki pitkän uran ollen maaseurakunnan palveluksessa 34 vuoden ajan. Kirkkoherrana Niininen toimi Olavi Tarvaisen jälkeen vuosina 1956-1970. Hänen kirkkoherrakauteensa päättyi myös maaseurakunnan aika, kun Iisalmen maaseurakunta ja kaupunkiseurakunta yhdistyivät yhdeksi seurakunnaksi. Isosta pappilasta luovuttiin maaseurakunnan kirkkoherrojen virka-asuntona Niinisen aloitettua toimessaan. Monille seurakuntaa palvelleille kirkkoherroille niin tutuksi tullut Iso pappila siirrettiin myöhemmin Helsingin Seurasaareen, ja vuonna 1928 valmistuneesta Rantalan pappilasta kunnostettiin uusi kirkkoherran pappila. Monet kirkkovieraat muistavat Niinisen rippikouluajoiltaan, jolloin hän piti oppitunteja nuorille rippikoululaisille täällä Kustaa Aadolfin kirkolla, silloin niin usein kutsutulla maaseurakunnan kirkolla.

Aurinkoiselta näyttää sää, viikonlopun viettoon,

Lauri

Lähteet:

Kortelainen, Tuomas 1977: Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977. Iisalmen seurakunta.

Elokuu lähestyy

No nytkö se hellesää löysi tiensä Suomeen? Ainakin siltä näyttää, kun lämpötila on täällä kirkossakin +23c ja kustavilaisista pyörökaari-ikkunoista paistaa aurinko kauniisti sisälle kirkkosaliin. Tällä viikollakin on ollut paljon mielenkiintoisia vieraita ympäri kotimaata sekä ulkomailta. Moni on tullut kirkkoon myös viilentymään ja juomaan mehua. 

Lauri onkin kirjoitellut hienoja tekstejä kirkkoherroista. Tosiaan, tässä kirkossa on vaikuttanut moni henkilö vuosien saatossa aina sieltä 1700-luvulta nykypäivään. Suurin osa tunnistaa heti esimerkiksi kansalliskirjailija Juhani Ahon isän, Theodor Brofeldtin, joka onkin yksi pisimpään palvelleista kirkkoherroista täällä Kustaa Aadolfin kirkolla.

Jäänkin tässä nyt viettämään kesälomapäiviäni ja palaan taas töihin elokuun alkupuolella. Siihen asti opastusta hoitavat Lauri ja Ylä-Savon Opaskerhon oppaat. Tervetuloa kaikki tutustumaan Kustaa Aadolfin kirkkoon  ja aurinkoista heinäkuun loppua! :)

Sanna 

 

Kirkkoherrat, osa 2

Eniten kiinnostusta herättävien kirkkoherrojen sarjassa on esittelyssä tällä kertaa kaksi herraa.

2) Theodor Brofeldt (1837-1914) muistetaan Iisalmen seurakunnan pitkäaikaisena kirkkoherrana (1883-1914). Käytännöllinen, kansanomainen, arvoituksellinen ja savon murteella saarnannut ja opettanut pappi oli työteliäs mies, joka palveli seurakuntaa lähes 55 vuoden ajan. Brofeldt itse kertoi, että hän oli aina ajautunut tehtävästä toiseen, eikä ollut koskaan hakenut yhtäkään virkaa. Hänet tunnetaan myös kansalliskirjailija Juhani Ahon (1861-1921) isänä. Brofeldtin nuorin tytär Alma Augusta oli vuosina 1926-1931 kirkkoherrana toimineen Jooseppi Lesceliuksen puoliso. Paitsi Theodor myös hänen edellä mainitut jälkeläisensä, Juhani ja Alma Augusta, on haudattu Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalle. Isä-Brofeldtin hauta on kirkosta katsottuna länteen päin. Juhanin hautakivilohkare on kirkon pohjoispuolella, kirkon ja kellotapulin välimaastossa. Alma on haudattu puolisonsa Joosepin rinnalle kirkon eteläpuolelle, aivan kirkkorakennuksen viereen.

3) Pitkän uran seurakunnan palveluksessa teki myös Henrik Helsingius (1701-1757). Vakaailmeisen herran on jälkipolville ikuistanut myös kirkon lehterikaidemaalauksista vastannut Mikael Toppelius (1733-1821), ja sakastissa oleva muotokuvamaalaus (1756) onkin epäilemättä yksi huoneen katseenvangitsijoista. Kerrotaan, että Helsingius olisi kutsunut nuoren (noin 14-vuotiaan) Mikael Toppeliuksen luokseen pappilaan, joka olisi tuolla reissullaan maalannut tälläkin hetkellä lehtereitä komistavat maalaukset. Melko lyhyestä elämänkaarestaan huolimatta Helsingius ehti toimia seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1733 aina hänen kuolemaansa saakka. Johan Laguksen tavoin Helsingius toimi virkansa ohella myös valtiopäiväedustajana sekä sai myös rovastin nimen ja arvon. Tiedetään, että Porvoon piispa Daniel Jusleniuksen piispantarkastuksen yhteydessä Helsingiuksen kaitsema seurakunta sai hyvän arvosanan: seurakunnan arvioitiin sisäistäneen katekismuksen lisäksi myös laajemman käsityksen kristinuskosta. Tämän lisäksi Helsingius oli kunnostautunut kansan lukutaidon kohottamisen saralla sekä taistellut kansan piirissä vallinnutta taikuutta ja juoppoutta vastaan.

Lisää tietoiskuja kirkkoherroista luvassa lähiaikoina,
Lauri 

Lähteet:

Kortelainen, Tuomas 1977. Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977. Iisalmen seurakunta.

Kirkkoherrat, osa 1

Näin heinäkuun kääntyessä jo loppupuolelleen kirkon päivittäiset kävijämäärät ovat alkaneet vakiintua. En voi väittää, että kirkkoon eksyisi väkeä liiaksi, mutta tänään vierailijoita on ollut kylliksi yhdelle oppaalle. Opastan nimittäin yksin tänään, minkä vuoksi useamman kirkkovieraan samanaikainen saapuminen kirkkoon tuottaa ajoittain pieniä ongelmia kaikkien vieraiden huomioimisessa. Ivallista on myös se, että välillä saattaa kulua kaksikin tuntia, jolloin kirkossa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa, kun yhtäkkiä kirkkoon ryntääkin useamman ihmisen lauma. Tänään vieraita on ollut tavallista enemmän myös ulkomailta. Huomaan, että englannin kielen puhetaidoissani olisi roimasti kehitettävää, mutta keskeisimmät asiat kirkon historiasta saa selitettyä hieman tankerommallakin englannilla ja käsien huitomisella. Ja onneksi meillä on niin kätevät ja kattavat kirkkoesitteet niin englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi kuin myös venäjäksi! Mutta miksi, voi miksi en ikinä aloittanutkaan saksan kielen opintoja?

Silloin kun kirkkovierailla on aikaa ja kiinnostusta, he yleensä käyvät tutustumassa myös kirkon sakastiin, jonka seiniä komistavat seurakunnan entisistä kirkkoherroista tehdyt muotokuvamaalaukset. Kaikkiaan viidestätoista maalauksesta kirkkovieraiden katseet kiinnittyvät tavallisesti seitsemään maalaukseen.  Seuraavassa muutama virke eräästä merkittävästä kirkkoherrasta.

1) Ensimmäiseksi jäädään tutkimaan sakastin oven läheisyydessä olevan Johan Laguksen (1733-1806) muotokuvaa. Lagus toimi kirkkoherrana, kun Kustaa Aadolfin kirkko rakennettiin (1779), ja vihki kirkon käyttöön samaisena vuonna. Lagus oli siirtynyt kirkkoherran virkaan Loviisan triviaalikoulun rehtorin virasta, minkä lisäksi suku oli tunnettu myös maataloudellisista kulttuuriharrastuksistaan. Teologian tohtorin arvon saanut Lagus toimi myös pappissäädyn edustajana Ruotsin valtiopäivillä. Hänen kirkkoherrakaudelleen ajoittuu myös herännäisyyden synty. Liikkeen keulahahmon Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) kotiseurakunta oli Iisalmen seurakunta, jonka tuolloin varsin tuoreessa Kustaa Aadolfin kirkossa Ruotsalainen kävi myös rippikoulunsa.

Lopuista kuudesta eniten kiinnostusta herättäneistä kirkkoherroista on luvassa tietoiskut tuonnempana.

Viikonlopun viettoon,

Lauri

Lähteet:

Kortelainen, Tuomas 1977. Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977. Iisalmen seurakunta.

Monipuolinen päivä

Heinäkuun puolessa välissä ollaan, ja sen voi aistia myös täällä Kustaa Aadolfin kirkolla. Kävijämäärä tälle päivälle on ollut todella hyvä. Odottelen, että se nousisi vielä neljäänkymmeneen tässä viimeisen työtunnin aikana. Olemme saaneet Laurin tuuraajan Ylä-Savon Opaskerhon oppaan Veijon kanssa kierrättää tänään mitä erilaisempia ryhmiä: kirkkobongareita, entisiä iisalmelaisia, kirkkomuseosta kiinnostuneita sekä ulkomaisia matkailijoita Ruotsista, Irlannista ja Ranskasta - tänään sainkin muistella ruotsin kieltä oikein olan takaa, koska viime puhumisesta on kauan aikaa. Yritys oli ainakin hyvä, vaikka nyt kaikki sanat eivät muistuneet mieleen...täällä kirkossa on paljon tuntemattomia sanoja, kuten kuoriaita tai lehteri, joita ei koulun penkillä opeteltu. Kuitenkin, aina oppii uutta, kuten tässäkin työssä :)

Eli taas paljon mielenkiintoisia kohtaamisia tälle päivälle, också på svenska :)

Vilkasta viikkoa odotellessa,

Sanna

Tasaisesti käy väki kirkkoon

Heinäkuun edetessä kirkon kävijämäärät ovat alkaneet vakiintua mukaviin lukemiin. Viikko on alkanut ja mitä toivottavimmin myös jatkuu vilkkaissa merkeissä. Eilen kävijöitä oli paljon jo yksistään saksalaisturistien kirkkovierailun vuoksi, mutta tänään kävijöitä on ollut lähes yhtä paljon, ja vieraita on astellut kirkon ovesta sisään tasaiseen tahtiin. Vieraita on ollut laidasta laitaan: on ollut niin paikallisia kirkon historiasta kiinnostuineita kuin myös kantaisiensä mailla vierailevia turisteja eri puolilta Suomea. Koska kirkossa on viime päivinä vierailtu aikaisempaa ahkerammin, varsinaisten kirkkokierrosten vetämiselle on ollut tilausta aikaisempaa enemmän. Kirkkokierrosten ohjaaminen on kuitenkin hyvin vapaamuotoista. Oppaan on muotoiltava tarinansa kulloisenkin kuulijakunnan aikataulun ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti, minkä vuoksi jokainen ohjattu kierros on ainutlaatuinen. Kerrottavaa on luonnollisesti eniten silloin, kun kuulijat osoittavat aktiivisuuttaan ja kiinnostustaan kirkkoa kohtaan. Etenkin alkukesästä, jolloin kävijämäärät olivat alhaisemmat, kirkkoon ei kovinkaan usein sattunut sellaisia vierailijoita, jotka olisivat olleet innokkaita kiertämään kirkkoa oppaan johdolla. Tavallista on toki edelleen, että kirkosta halutaan kuulla vain muutamia keskeisiä historiaan ja nykypäivään liittyviä seikkoja. Yleisimmin esitetyt kysymykset koskevat kirkon rakentamisvuotta (1779) ja kirkon yleisökapasiteettia (1200).

Lauri

Vilkas päivä

Harmaa ja sateinen ilma ei ole estänyt ihmisiä lähtemästä tutustumaan kirkkoomme tänään. Epäilemättä päivä on ollut  kävijämäärien osalta yksi vilkkaimpia työpestimme aikana. Montaa minuuttia ei ehtinyt kulua yli kello yhdentoista, kun kirkkoon pamahtikin jo 32 hengen saksalaisseurue. Porukkaa tuntui lappaavan sisään loputtomiin, mutta lopulta koko kööri oli istuutunut nätisti kirkon penkeille, valmiina pienelle kirkkokierrokselle. Sanna otti päävastuun vieraiden opastamisesta sillä välin, kun minä jäin ohjastamaan muutamaa aikaisemmin kirkkoon saapunutta suomalaista vierasta. Lopulta saksalaisturistit täytyi kuitenkin jakaa kahteen ryhmään kirkkomuseossa tapahtuvaa opastusta varten. Huh, selvisimme ryysiksestä, vaikka alkuun harmaita hiuksia tuottikin saksankielisten kirkkoesitteiden loppuminen: isoon ryhmään kun kuului myös niitä, joilla englannin kielen taito oli enemmän tai vähemmän hakusessa. Onneksi ryhmässä oli monia englantia osaavia, jotka ilmeisen hyvin osasivat kääntää englanninkieliset selostuksemme omien maanmiestensä ja -naistensa kielelle. Kaiken kukkuraksi ryhmään tuntui kuuluvan muun muassa luterilaisia pappeja, joille esimerkiksi Mikael Toppeliuksen lehterikaidemaalauksissa kuvatut raamatunkertomukset sekä kirkossa esiintyvät kristilliset symbolit olivat ilmeisen tuttuja.

Saksalaisten lisäksi vilinää on riittänyt kirkossa muutoinkin. Rippikoululaiset olivat harjoittelemassa sunnuntaista konfirmaatiotilaisuuttaan. Paikallislehti taas oli kiinnostunut kuulemaan lyhyen esittelyn kirkon historiasta ja tiekirkko-oppaan työstä.

Vakavasti saksan kielen opintojen aloittamista pohtien,

Lauri

Kustaa Aadolfin kirkon alttaritaulu

Uusi viikko on taas alkanut - tällä kertaa sateisena viikonlopun helteiden jälkeen. Ajattelin näin viikon alun kunniaksi kertoa Kustaa Aadolfin kirkon upeasta alttaritaulusta. Alttaritaulumme on tehnyt turkulainen taiteilijatar Aleksandra Såltin vuonna 1886. Se kuvaa tapahtumia Kirkastusvuorella; ja alttaritaulun nimi onkin osuvasti Kristuksen kirkastuminen. Taulun henkilöt kuvaavat Jeesusta (keskellä), Moosesta laintaulujen kanssa (vasemmalla), profeetta Eliasta (oikealla) sekä kolmea opetuslasta eli Johannesta, Pietaria ja Jaakob vanhempaa (alla). Alttaritaulun yläpuolella on teksti "KUNNIA JUMALALLE!" ja sen molempia puolia koristavat korinttilaiset pylväät (neljä kappaletta). Såltinin maalaaman alttaritaulun edeltäjä oli Mikael Toppeliuksen "Ehtoollinen", mutta se poistettiin huonokuntoisena. Nykyinen alttaritaulu sopii hyvin kirkon nykyiseen pastillimaiseen ja kultaiseen väriskaalaan, joka palautettiin kuninkaalliseen loistoonsa vuoden 1927 suurremontissa.

Sanna

Vilkas loppuviikko

Torstain ja perjantain ajan Kustaa Aadolfin kirkossa on ollut paljon kävijöitä, joka on pitänyt meidät valppaina ja kiireisinä. Aurinko, lämmin sää ja tietysti heinäkuun loma-aika ovat saaneet ihmiset liikkeelle. Eniten kotimaisia matkailijoita on käynyt Etelä-Suomesta, mutta muutama on tullut tänne asti myös Lapista ohikulkumatkallaan etelään. Ulkomaalaistenkin loma-aika näkyy jo tilastoissa: tänään olemme saaneet vetää jo kaksi opastusta englannin kielellä kaukaisille Amerikan-matkailijoille sekä eilen sveitsiläisille kaveruksille. 

Kirkossa käyneet ihmiset ovat yleensä hyvin iloisilla mielin ja todella ystävällisiä. Esimerkiksi eilen eteläsuomalainen pariskunta oli todella tyytyväinen saamaansa opastukseen ja jatkoivat matkaansa Runnille iloisin mielin. Entiset kokemukset Kustaa Aadolfin kirkosta liittyivät vain hautajaisiin, joten nyt käynnistä jäi paljon myönteisempi kuva.

Monelle ihmiselle on uusi asia tulla kirkkoon, jossa on ns. "avoimet ovet ". Useampia esineitä voi koskea ja kirkossa voi puhuakin vähän kuuluvammalla äänellä kuin yleensä. Useat ovat innostuneet tutustumaan urkuparveen, josta levittäytyy kaunis näkymä kirkkosaliin. Kaikki tällaiset asiat voivat olla kävijälle uutta ja tuntematonta, mikä yleensä yllättää myönteisellä tavalla. Tämähän tiekirkon tarkoitus onkine: tehdä kirkosta mukava ja rauhaisa taukopaikka kesä-Suomen matkaajille.

Sanna

Kuva kirkostamme

Tässäpä on kuva Kustaa Aadolfin kauniista kirkosta, tai kuten me iisalmelaiset sanoisimme "vanhasta kirkosta." Kirkko on saanut kuninkaallisen nimensä aikakautena, jolloin Suomi oli vielä osa Ruotsia. Itse kuningas Kustaa III antoi luvan käyttää poikansa Kustaa IV Aadolfin nimeä. Moni kehuu myös kirkon ympärille levittäytyvää luonnonkaunista hautausmaata, jota ympäröivät lehti- ja havupuut sekä läheinen vesistö. Kirkkohan edustaa kustavilaista tyyliä vuodelta 1779 ja on Pohjois-Savon vanhin kirkkorakennus. Kustaa Aadolfin kirkon yhteydessä oleva kellotapuli on vieläkin vanhempi rakennus vuodelta 1700. Kirkko on seissyt samassa paikassa niin kauan aikaa, että se huokuu historiaa ja vanhoja tarinoita.

Satunnaisia kävijäpiikkejä vai kävijämäärien hienoista nousua?

Toisinaan minusta tuntuu siltä, että kirkossa vieraillaan ahkerasti vain joka toinen päivä, ja vastaavasti vierailijoita on vähänlaisesti noiden vilkkaampien päivien välillä. Maanantaina kävijöitä oli tasaisesti ja melko paljon, eilen tiistaina harvakseltaan, mutta taas tänään kirkossa vierailtiin ensimmäisen tunnin aikana ahkerammin kuin tiistaina yhteensä. Sää mahtaa olla yksi osatekijä, joka vaikuttaa ihmisten innokkuuteen lähteä kirkkovierailulle. Toisaalta kirkko voi toimia virkistävänä hengähdyspaikkana helteisellä säällä niin hautausmaalla kävijöille kuin myös ympäri Suomea reissaaville turisteille: kirkossa on viileää, ja mehutarjoilu odottaa jokaista janoista kirkossa vierailijaa. Kirkko saattaa olla myös kelpo suojapaikka, jos sade yllättää kesken hautausmaalla vierailun.

Sään perusteella on kuitenkin haastavaa jollei mahdotonta ennustaa, onko kirkko-oppaan työpäivästä tulossa kiireinen vai ei. Ehkä merkittävin kävijämääriä kasvattava osatekijä on - tai ehkä pikemminkin tulee olemaan - kesälomien ajoittuminen heinäkuuhun. Pieniä viitteitä heinäkuussa alkavasta ''kävijäryntäyksestä'' on jo havaittu, mutta toistaiseksi tiekirkko-oppaana toimiminen on edelleen sujunut leppoisissa merkeissä. Ei kai kauppiaskaan paljoa pysty vaikuttamaan liikkeensä asiakasmääriin. Kirkko-oppaan vaikutusmahdollisuudet  kirkon kävijämääriin ovat ehkä vielä kapeammat, vaikkei tiekirkkoa voida nähdäkään täysin markkinoinnista vapaana myyntituotteena. Itse asiassa tämän blogin tarkoituksena on paitsi kertoa kirkko-oppaiden ja kirkkovieraiden välisistä kohtaamisista mutta myös luoda tiekirkosta myönteinen kuva taivaallisena taukopaikkana.

Lauri

Aurinkoista heinäkuuta!

No nyt se lämpö on viimeinkin tullut ja toivottavasti jää tänne meidän iloksemme ainakin joksikin aikaa. Eilen maanantaina 2. heinäkuuta viikko alkoi kohtalaisen reippaalla 22 henkilön kävijämäärällä. Tänään heti kirkon ovien avattua tuli jo kaksi kävijää, joten toivottavasti tänäänkin on vilkas päivä luvassa.

Olen ihmetellyt suuresti ilolla kirkon monipuolista kävijäkuntaa. Kustaa Aadolfin kirkossa käydään vauvasta vaariin, läheltä ja kaukaa. Kun kesä etenee, myös kirkkobongareita on liikkeellä. He kiertävät kesäisin Suomen tiekirkkoja harrastuksekseen ja oman mielen mukaan ja ovat yleensä hyvin tietoisia kirkon historiasta ja sisustuksesta. Eilen meillä kävi myös perhe, joka oli tullut kirkkoon piirtämään ja valokuvaamaan kauniita yksityiskohtia. Edelleenkin on käynyt ihmisiä, jotka haluavat muistella häitään ja rippikouluaikaansa, hiljentyjiä sekä isompia ryhmiä. Mukavan monipuolista siis!

Sakastissa kävijöitä odotellen,

Sanna

Kesäkuun viimeiset opastuspäivät

Kesäkuu lähestyy pian loppuaan ja tämän viikon sunnuntaina olemmekin jo heinäkuussa. Tämä kuukausi on mennyt todella nopeasti ja olen oppinut paljon mielenkiintoisia ja koskettaviakin tarinoita Kustaa Aadolfin kirkosta (tai monelle tutummin vanhasta kirkosta). Lauri viettää tänään ensimmäistä lomapäiväänsä, joten minun seuranani ovat loppuviikosta Ylä-Savon Opaskerhon asiantuntevat oppaat. On mukavaa saada aikuisten ihmisten kokemusta ja tietämystä omiin tuleviin opastuksiin, sekä tottakai hyviä vinkkejä ja neuvoja.

Tämä torstai-päivä on ollut todella viileä ja mittari näytti aamulla töihin lähtiessä +8 c. Minne kesä on kadonnut? Tuntuu, että syksy olisi tulossa. Viime kesän kesäkuu helteineen tuntuu olevan tipotiessään. Kuitenkin tänäkin lauantaina avioliiton satamaan purjehtii onnellinen iisalmelainen nuoripari, oli ilma sitten viileä tai ei. Saimme tänään seurata sivusta avioliittoon vihkimis -harjoitusta. Oli kiva nähdä, kuinka täpinöissään tuleva aviopari oli ja kuinka kaasot ja bestmanit opettelivat Raamatun tekstien puhumista mikkiin. Nämä ovat niitä ikimuistoisia kesäjuhlia.

Aurinkoisempaa ja lämpimämpää heinäkuuta odotellen, 

Sanna

Isien Suomea etsimässä

Eilisen kävijäryntäyksen (41 kirkkovierasta) jäljiltä vierailijoita on ollut vähänlaisesti tänään. Sen sijaan kirkkoon kävi tutustumassa harvinaislaatuisia vieraita, nimittäin pariskunta Yhdysvalloista. Mies oli lähtenyt vaimonsa kanssa Iisalmeen tutustuakseen isoisänsä synnyinseutuun. Mies kertoi käyneensä Iisalmessa, myös Kustaa Aadolfin kirkossa, vain kerran aikaisemmin. Viime reissusta oli kuitenkin kulunut jo lähes 40 vuotta, ja myös kirkkoon tutustuminen oli tuolloin jäänyt kovin laihaksi menneillään olleen kirkkotoimituksen vuoksi. Nyt mies pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa kunnolla isoisänsä kotikirkkoon.

Vaikka miehen siteet Suomeen olivat jo kaukaiset eikä hän osannut suomea juuri lainkaan, hän oli erittäin perehtynyt suomalaiseen kulttuuriin ja isiensä maan historiaan. Vaikeat sanat kuten uusi kirkko ja kulttuurihistoriallinen olivat helpot lausua. Kaukaisesta synnyin- ja asuinmaastaan huolimatta hän ei ollut halunnut unohtaa yläsavolaisia juuriaan. Mies kertoi, että tietyn suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluvat perinteet ovat säilyneet hänen perhepiirissään myös Yhdysvalloissa: juhannuksena poltetaan kokko, perheessä leivotaan pullaa ja syödään suomalaista ruokaa, pihalla liehuu Suomen lippu ja jopa taloissa näkyy isänmaallisuus sinivalkoisissa väreissä. Suomesta muistutti myös suomalainen sukunimi, joka Helsingissä ollessa oli kerrankin osattu kirjoittaa oikein: Yhdysvalloissa kun nimi muuttuu vaikka mihinkä muotoon.

Suomi-tunnelmissa,

Lauri

Tuulien teitä

Lasken matkaan leijan kauneimman.
Se saa lentää tuulien teitä.
Toivo nousee yli ulapan:

"Anna rauha. Varjele meitä."

Laitan matkaan toiveen kauneimman.
Se saa lentää tuulien teitä.
Pyyntö kantaa yli maailman

"Anna rauha. Varjele meitä."

Rippikoulumuistoja vuodelta 2004 :)

Sanna

Kiirettä pittää!

Uusi viikko on siis alkanut. Eilen maanantaina oli vielä hiljaista mutta tänään ollaan ensimmäistä kertaa ylitetty kahdenkymmenen kävijän raja, ja toivottavasti tänään menee vielä 30 kävijän raja rikki. Pääsimme opastamaan tänään ensimmäistä isompaa ryhmää. 

Isomman porukan opastaminen on hyvin erilaista kuin yhden, kahden tai muutaman henkilön opastaminen. Siinä pitää osata tajuta kutsua ryhmän ihmiset lähemmäs, että kaikki kuulevat mitä opas haluaa kertoa. Toinen asia on se, että ryhmältä täytyy kysyä mitä he haluaisivat kirkosta tietää: osa haluaa kuulla taiteesta ja osa historiasta, jne. On myös niitä, jotka haluavat vain kierrellä kirkossa ja katsoa vaikka miltä urut näyttävät lähempää. Kolmas tärkeä asia on mielestäni se, että opas ottaa jokaisen ryhmässä olijan huomioon katsekontaktin ja hymyn avulla. Reipas asenne, kuuluva ja rauhallinen ääni sekä hyvän ilmapiirin luominen ovat itsestäänselvyyksiä. Henkilökohtaisesti pyrin opastuksessa siihen, että jokaiselle kirkossamme kävijälle jäisi opastuksesta hyvä mieli.

Mukavaa on ollut huomata myös ulkomaisten kävijöiden lisääntynyt määrä: eilen meillä kävi vieraita Kanadasta ja Hollannista asti. Toivottavasti kielitaitoa saa käyttää vieläkin enemmän jatkossa. Olemme laatineet englannin kielisen listan kirkon esineistä ja asioista, jotka ovat olleet meille tuntemattomia englannin kielellä. Hienoa on, että Kustaa Aadolfin kirkosta löytyvät myös esitteet ruotsiksi, venäjäksi, saksaksi ja ranskaksi.

Vilkasta jatkoa ja mukavia opastuksia odotellen,

Sanna

Uusi viikko alkoi

Uusi viikko on alkanut rauhallisissa tunnelmissa. Kirkossa on ollut vierailijoita tasaisesti, vaikka vierailijoiden määrä ei kokonaisuudessaan ole ollut merkittävä. Vähäisestä kävijämäärästä huolimatta on ollut ilahduttavaa huomata, kuinka kirjavaa joukkoa kirkkovieraat edustavat. Ennen tätä päivää ulkomaalaisia oli vieraillut kirkossa vielä kovin vähänlaisesti, mutta tänään vieraista peräti puolet oli ulkomaalaisia. Eräät olivat vierailemassa synnyinseuduillaan, eräät olivat ohikulkumatkalla Lappiin.

Lauri

Kirkossa vieraillaan myös juhannusaattona

Juhannusaaton kirkkovieraiden kävijämäärä on ollut ehkä hienoinen yllätys. Odotin, ettei kovin monilla ihmisillä ole aikaa ja kiinnostusta lähteä vierailemaan kirkossa vain hetkeä ennen keskikesän juhlaa, jota niin monet viettävät omilla tahoillaan, kuten kesämökeillään. Kävijöitä on kuitenkin on ollut siinä missä muinakin kesäkuun päivinä. Ehkä vieraat eivät ole lähteneet kirkkoon vartavasten, vaan pikemminkin kirkossa on haluttu käydä esimerkiksi hautausmaalla käynnin lomassa. Merkittävän monille kirkko tuntuu olevan syystä jos toisesta tärkeä muisto vuosien takaa. Moni on konfirmoitu tai vihitty kirkossa. Näitä elämän merkittäviä siirtymäriittejä ihmiset muistelevat lämmöllä. Joillekin aviopareille tai konfirmoiduille vierailu sakastissa on yhtä mieluinen ja muistoja herättävä kokemus kuin alttarin ihastelu. Esimerkiksi sakastissa henkareissa roikkuvat albat muistuttavat rippikoulunsa täällä suorittaneiden ja konfirmoitujen tärkeästä päivästä - päivästä, jota taas joidenkin nuorien kohdalla vietetään tänä sunnuntaina.

Kirkkovieraiden lähestyminen vaatii joskus varovaisuutta. Yllättävän usein ihmiset haluavat vain käydä istumaan kirkonpenkkiin ja hiljentyä hetkeksi. Tällöin oppaan ei sovi mennä tivaamaan vierasta kysymyksin tai innostua liikaa kertomaan kirkon menneisyydestä. Onneksi hiljentyjät ilmoittavat usein itse ja oma-aloitteisesti halukkuudestaan vain hiljentyä. Silloin opas osaa jättää vieraan huoletta omaan rauhaansa. Näin ennen suurimman kävijäryntäyksen aikaa - oletettavasti siis heinäkuuta - erilaisten kirkkovieraiden tarpeet onkin otettavissa huomioon paremmin kuin ihmisten kesälomakautena, jolloin kirkossa saattaa joutua huolehtimaan samanaikaisesti sekä aktiivisten ja tiedonnälkäisten vieraiden että myös hiljentyjien viihtyvyydestä. Kirkossa kun voi olla hankala hiljentyä silloin, jos samanaikaisesti on menneillään useamman kirkkovieraan opastuskierros.

Kävijäryntäyksiä odotellen ja hyvää juhannusta toivotellen,

Lauri

Juhannuksen taikaa - valon aikaa

Tänään meillä on vielä normaali työpäivä, mutta illalla pääsemme kukin tahoillemme juhannuksen viettoon. Täällä kirkossa on mukavaa aloittaa juhannus leppoisissa tunnelmissa: ulkoa kuuluu linnun laulu ja aurinkokin tuli esiin eilisen kylmän päivän jälkeen.

Valoisaa ja rentouttavaa juhannusta kaikille Kustaa Aadolfin kirkosta!

Toivottavat Sanna ja Lauri

Keskikesän juhlaa

Odottelemme täällä Kustaa Aadolfin kirkolla juhannuksen tuloa. Siitä kertovat suntiomme alttarille asettamat koivut, jotka ikäänkuin luovat alttarille kehyksen ja tekevät sen entistäkin kauniimmaksi. Juhannuskoivut ovatkin saaneet usean kirkkokävijän hyvälle mielelle. Tällä hetkellä täällä Iisalmessa ilmat ovat todella viileitä vuodenaikaan nähden ja viime viikonlopun helteistä ei ole tietoakaan. Toivottavasti juhannus toisi tullessaan paitsi varman juhlan mutta myös lämpimämmät kesäkelit: monihan työssäkävijä jää viettämään näihin aikoihin kesälomaa. 

Ai niin, ja tänäänhän kuulimme komeasti kajahtaneen suvivirren heti kirkon ovien avaamisen jälkeen! :)

 

Sanna

Juhannus lähestyy

Niin lähestyy, mutta kirkko-oppaat päivystävät kirkossa myös huomenna, juhannusaattona, kello 11-17. Toinen työviikkomme on kulunut varsin hiljaisissa ja rauhallisissa tunnelmissa. Näin ennen juhannusta päivittäiset kävijämäärät ovat olleet vielä alhaiset, mutta vilkastumista on odotettavissa viimeistään heinäkuussa, jolloin kesälomakausi starttaa todenteolla. Tähän mennessä kiireettömiltä tuntuneet työpäivät ovat kuluneet ennen muuta opasmateriaaliin ja tutkimuskirjallisuuteen perehtyessä. Nyt on aikaa tutustua rauhassa kirkon historiaan ja kehittää omaa asiantuntemustaan, joka toivottavasti tullaan punnitsemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun bussilastillinen saksalaisia turisteja tepastelee kirkkoon vaatien kattavaa ja täsmällistä opastuskierrosta. Siihen mennessä vieraan kielen, omalla kohdallani lähinnä vain englannin ja ruotsin, taitoja olisi syytä verestää. Englanninkielistä opastusta helpottaaksemme laadimmekin suomi-englanti-listan keskeisistä kirkkoon ja kristinuskoon liittyvistä sanoista.

Kirkko on työympäristönä erittäin rauhoittava ja miellyttävä. Kovimmillakin helteillä täällä on sopivan viileää, eikä kirkkovieraita odotellessa tarvitse oleskella vain yhdessä paikassa, vaan näinkin suuressa kirkossa on tilaa liikkua ja valita paikkansa. Jos Tiekirkot ovat joillekin kirkkovieraille taivaallisia taukopaikkoja, niin meille oppaille Tiekirkko voi olla vastaavasti taivaallinen kesätyöpaikka. Kun saavun työpaikalleni ja kuljen sakastin oven kautta suureen mutta äänettömään kirkkotilaan, tunnen oloni levolliseksi ja totean, että tällaiseen toimistoon voisi jopa tottua. Missä muussa kesätyösuhteessa on näin vaikuttavat ja rauhalliset työtilat?

Lisää pohdintoja työympäristöstä on luvassa myöhemmin. Näin toisen työviikon kääntyessä ehtoopuolelleen kirkon vieraskirjaan on alkanut kertyä jo sen verran aineistoa, jonka pohjalta kirkkovieraiden tähänastista kirjoa olisi mahdollista jo karkeasti tyypitellä. Ehkä käsittelenkin kirkkovieraiden yleisimpiä tyyppejä seuraavassa blogimerkinnässäni.

Kustaa Aadolfin kirkon sakastissa,

Lauri

Tervehdys!

Tervehdys toiseltakin Kustaa Aadolfin kirkon oppaalta!

Kesä on lähtenyt mielenkiintoisesti ja mukavasti käyntiin koti-Iisalmessa ja kesätöissä Kustaa Aadolfin kirkolla. Kirkkomme on merkittävä kulttuurinähtävyys täällä Ylä-Savon alueella. Ei ole siis ihme, että siihen tullaan tutustumaan kaukaakin asti, kuten tänään esimerkiksi täällä kävi ranskalainen vieras, joka oli kiinnostunut luterilaisuudesta ja yleensäkin Kustaa Aadolfin kirkon historiasta. Mielestäni on hyvin kiinnostavaa kertoa kävijöille tästä kirkosta. Olen samalla jo puolentoista viikon aikana oppinut monta uutta asiaa kirkon historiasta. Täällä on huomannut sellaisiakin yksityiskohtia, joihin ei aikaisemmin ole rippikouluaikoina tai joululauluissa käydessään kiinnittänyt huomiota. Sellainen kaunis symboli on esimerkiksi saarnastuolin usko, toivo ja rakkaus -symboli.

Olen varma, että tuleva kesä tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen kirkon oppaan töiden merkeissä. Meillä on käynyt ja tulee käymään monia mielenkiintoisia kävijöitä, kuten muun muassa he, jotka ovat tutustumassa Kustaa Aadolfin kirkkoon ensimmäistä kertaa, ja he, joiden kotikirkko tämä on ja joilla on kirkosta monia lapsuuden muistoja sekä he, jotka ovat menneet tässä kirkossa naimisiin, joiden lapsi on kastettu täällä, joiden konfirmaatio on ollut täällä (esimerkiksi vaikka 30 vuotta sitten) ja joiden rakas läheinen on siunattu Kustaa Aadolfin kirkossa.

Oikein hyvää lähestyvää juhannusta toivotellen,

Sanna

Muistelmakirjasta blogiksi

Päätimme toisen työviikkomme alkajaisiksi alkaa kirjoittaa blogia. Vuodesta 2007 alkaen Kustaa Aadolfin kirkon oppaat ovat voineet kirjoittaa muistelmiaan työstään kirkko-oppaiden palaute- ja muistelmakirjaan. Jouduimme kuitenkin hämmästymään, ettei muistelmakirjaan ollut kertynyt neljässä kesässä tekstiä kuin vain hassut kaksi sivua - viisi lyhyttä kertomusta. Päätimme, että kirkko-oppaille varattu mahdollisuus kirjoittaa muistelmakirjaan tulee ilman muuta hyödyntää. Kahtena päivänä tekstiä syntyikin muistelmakirjaan saman verran kuin aikaisempina kesinä yhteensä. Kirkovieraat jakavat arvokasta ja ainutlaatuista kirkon historiaan liittyvää suullista perimätietoa, joka ansaitsee tulla tallennettavaksi. Oppaiden tehtävänä on kertoa kirkon historiasta yleistajuisesti ja popularisoiden, minkä vuoksi kirkkovieraiden jakamat kertomukset täydentävät mielenkiintoisella tavalla opasmateriaaleista ja tutkimuskirjallisuudesta pänttäämäämme tietoa.

Mieleenpainuvimmat kirkkoon liittyvät muistot ja kertomukset halutaan jakaa myös blogin välityksellä. Tarkoituksena ei ole kuvailla seikkaperäisesti kirkkovieraiden kertomuksia ja muistelmia, varsinkaan sellaisia, jotka sisältävät heidän yksityiselämätään tai vakaumustaan koskevia seikkoja. Jokaisen kirkkovieraan yksityisyyttä kunnioitetaan: kertomuksia talletettaessa pyritään siihen, ettei ketään kirkkovierasta voida tunnistaa hänen jakamiensa kertomuksien perusteella. Parhaimmillaan kirkkovieraiden anonyymisti jakamien kokemuksien pohjalta on mahdollista muodostaa tarinoiden kokonaisuus, jossa yksittäisten ihmisten kokemukset sulautuvat osaksi Kustaa Aadolfin kirkon, Iisalmen, Ylä-Savon sekä koko Suomen historiaa unohtamatta myöskään yleistä europpalaista kulttuuri-, sosiaali- ja aatehistoriaa.

Kustaa Aadolfin kirkon sakastissa,

Lauri