Juhannusaaton kirkkovieraiden kävijämäärä on ollut ehkä hienoinen yllätys. Odotin, ettei kovin monilla ihmisillä ole aikaa ja kiinnostusta lähteä vierailemaan kirkossa vain hetkeä ennen keskikesän juhlaa, jota niin monet viettävät omilla tahoillaan, kuten kesämökeillään. Kävijöitä on kuitenkin on ollut siinä missä muinakin kesäkuun päivinä. Ehkä vieraat eivät ole lähteneet kirkkoon vartavasten, vaan pikemminkin kirkossa on haluttu käydä esimerkiksi hautausmaalla käynnin lomassa. Merkittävän monille kirkko tuntuu olevan syystä jos toisesta tärkeä muisto vuosien takaa. Moni on konfirmoitu tai vihitty kirkossa. Näitä elämän merkittäviä siirtymäriittejä ihmiset muistelevat lämmöllä. Joillekin aviopareille tai konfirmoiduille vierailu sakastissa on yhtä mieluinen ja muistoja herättävä kokemus kuin alttarin ihastelu. Esimerkiksi sakastissa henkareissa roikkuvat albat muistuttavat rippikoulunsa täällä suorittaneiden ja konfirmoitujen tärkeästä päivästä - päivästä, jota taas joidenkin nuorien kohdalla vietetään tänä sunnuntaina.
Kirkkovieraiden lähestyminen vaatii joskus varovaisuutta. Yllättävän usein ihmiset haluavat vain käydä istumaan kirkonpenkkiin ja hiljentyä hetkeksi. Tällöin oppaan ei sovi mennä tivaamaan vierasta kysymyksin tai innostua liikaa kertomaan kirkon menneisyydestä. Onneksi hiljentyjät ilmoittavat usein itse ja oma-aloitteisesti halukkuudestaan vain hiljentyä. Silloin opas osaa jättää vieraan huoletta omaan rauhaansa. Näin ennen suurimman kävijäryntäyksen aikaa - oletettavasti siis heinäkuuta - erilaisten kirkkovieraiden tarpeet onkin otettavissa huomioon paremmin kuin ihmisten kesälomakautena, jolloin kirkossa saattaa joutua huolehtimaan samanaikaisesti sekä aktiivisten ja tiedonnälkäisten vieraiden että myös hiljentyjien viihtyvyydestä. Kirkossa kun voi olla hankala hiljentyä silloin, jos samanaikaisesti on menneillään useamman kirkkovieraan opastuskierros.
Kävijäryntäyksiä odotellen ja hyvää juhannusta toivotellen,
Lauri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti