Kirkkoherrat, osa 3

Jos aikaisemmin esitellyt kolme merkittävää kirkkoherraa eivät ole olleet nykypäivän kirkkovieraiden omakohtaisissa muistoissa lainkaan, niin sen sijaan seuraavat kaksi esittelyssä olevaa kirkkoherraa muistetaan erityisen hyvin etenkin hieman jo varttuneempien kirkkovieraiden keskuudessa.

4) Iisalmen maaseurakunnan kirkkoherrana toimi vuosina 1946-1955 Olavi Tarvainen (1909-?). Hän aloitti siis virassaan aikana, jolloin oltiin pikkuhiljaa palaamassa sota-ajan oloista rauhanajan säännölliseen seurakuntaelämään. Tarvaisen kirkkoherrakautena kehitettiin nuorisotyötä sekä rakennettiin sankarihauta-alue (1948) ja siunauskappeli (1951). Hän väitteli teologian tohtoriksi jatkosodan aikana (1943), ja väitöskirjansa lisäksi Tarvainen oli tuottelias kirjoittaja muutoinkin. Hänen julkaisunsa käsittelivät muun muassa Lutherin teologiaa ja herännäisyyttä, jonka synnyinsijana pidetään taannoista suurta Iisalmen kirkkopitäjää. Tekipä Tarvainen myös elämäkertateoksen Theodor Brofeldtista. Iäkkäämmät kirkkovieraat tuntuvat muistavan Tarvaisen erityisesti ''Tohtori-Tarvaisena''.

5) Monien Iisalmessa vaikuttaneiden kirkkoherrojen tapaan myös Eero Niininen (1904-1974) teki pitkän uran ollen maaseurakunnan palveluksessa 34 vuoden ajan. Kirkkoherrana Niininen toimi Olavi Tarvaisen jälkeen vuosina 1956-1970. Hänen kirkkoherrakauteensa päättyi myös maaseurakunnan aika, kun Iisalmen maaseurakunta ja kaupunkiseurakunta yhdistyivät yhdeksi seurakunnaksi. Isosta pappilasta luovuttiin maaseurakunnan kirkkoherrojen virka-asuntona Niinisen aloitettua toimessaan. Monille seurakuntaa palvelleille kirkkoherroille niin tutuksi tullut Iso pappila siirrettiin myöhemmin Helsingin Seurasaareen, ja vuonna 1928 valmistuneesta Rantalan pappilasta kunnostettiin uusi kirkkoherran pappila. Monet kirkkovieraat muistavat Niinisen rippikouluajoiltaan, jolloin hän piti oppitunteja nuorille rippikoululaisille täällä Kustaa Aadolfin kirkolla, silloin niin usein kutsutulla maaseurakunnan kirkolla.

Aurinkoiselta näyttää sää, viikonlopun viettoon,

Lauri

Lähteet:

Kortelainen, Tuomas 1977: Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977. Iisalmen seurakunta.

Elokuu lähestyy

No nytkö se hellesää löysi tiensä Suomeen? Ainakin siltä näyttää, kun lämpötila on täällä kirkossakin +23c ja kustavilaisista pyörökaari-ikkunoista paistaa aurinko kauniisti sisälle kirkkosaliin. Tällä viikollakin on ollut paljon mielenkiintoisia vieraita ympäri kotimaata sekä ulkomailta. Moni on tullut kirkkoon myös viilentymään ja juomaan mehua. 

Lauri onkin kirjoitellut hienoja tekstejä kirkkoherroista. Tosiaan, tässä kirkossa on vaikuttanut moni henkilö vuosien saatossa aina sieltä 1700-luvulta nykypäivään. Suurin osa tunnistaa heti esimerkiksi kansalliskirjailija Juhani Ahon isän, Theodor Brofeldtin, joka onkin yksi pisimpään palvelleista kirkkoherroista täällä Kustaa Aadolfin kirkolla.

Jäänkin tässä nyt viettämään kesälomapäiviäni ja palaan taas töihin elokuun alkupuolella. Siihen asti opastusta hoitavat Lauri ja Ylä-Savon Opaskerhon oppaat. Tervetuloa kaikki tutustumaan Kustaa Aadolfin kirkkoon  ja aurinkoista heinäkuun loppua! :)

Sanna 

 

Kirkkoherrat, osa 2

Eniten kiinnostusta herättävien kirkkoherrojen sarjassa on esittelyssä tällä kertaa kaksi herraa.

2) Theodor Brofeldt (1837-1914) muistetaan Iisalmen seurakunnan pitkäaikaisena kirkkoherrana (1883-1914). Käytännöllinen, kansanomainen, arvoituksellinen ja savon murteella saarnannut ja opettanut pappi oli työteliäs mies, joka palveli seurakuntaa lähes 55 vuoden ajan. Brofeldt itse kertoi, että hän oli aina ajautunut tehtävästä toiseen, eikä ollut koskaan hakenut yhtäkään virkaa. Hänet tunnetaan myös kansalliskirjailija Juhani Ahon (1861-1921) isänä. Brofeldtin nuorin tytär Alma Augusta oli vuosina 1926-1931 kirkkoherrana toimineen Jooseppi Lesceliuksen puoliso. Paitsi Theodor myös hänen edellä mainitut jälkeläisensä, Juhani ja Alma Augusta, on haudattu Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalle. Isä-Brofeldtin hauta on kirkosta katsottuna länteen päin. Juhanin hautakivilohkare on kirkon pohjoispuolella, kirkon ja kellotapulin välimaastossa. Alma on haudattu puolisonsa Joosepin rinnalle kirkon eteläpuolelle, aivan kirkkorakennuksen viereen.

3) Pitkän uran seurakunnan palveluksessa teki myös Henrik Helsingius (1701-1757). Vakaailmeisen herran on jälkipolville ikuistanut myös kirkon lehterikaidemaalauksista vastannut Mikael Toppelius (1733-1821), ja sakastissa oleva muotokuvamaalaus (1756) onkin epäilemättä yksi huoneen katseenvangitsijoista. Kerrotaan, että Helsingius olisi kutsunut nuoren (noin 14-vuotiaan) Mikael Toppeliuksen luokseen pappilaan, joka olisi tuolla reissullaan maalannut tälläkin hetkellä lehtereitä komistavat maalaukset. Melko lyhyestä elämänkaarestaan huolimatta Helsingius ehti toimia seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1733 aina hänen kuolemaansa saakka. Johan Laguksen tavoin Helsingius toimi virkansa ohella myös valtiopäiväedustajana sekä sai myös rovastin nimen ja arvon. Tiedetään, että Porvoon piispa Daniel Jusleniuksen piispantarkastuksen yhteydessä Helsingiuksen kaitsema seurakunta sai hyvän arvosanan: seurakunnan arvioitiin sisäistäneen katekismuksen lisäksi myös laajemman käsityksen kristinuskosta. Tämän lisäksi Helsingius oli kunnostautunut kansan lukutaidon kohottamisen saralla sekä taistellut kansan piirissä vallinnutta taikuutta ja juoppoutta vastaan.

Lisää tietoiskuja kirkkoherroista luvassa lähiaikoina,
Lauri 

Lähteet:

Kortelainen, Tuomas 1977. Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977. Iisalmen seurakunta.

Kirkkoherrat, osa 1

Näin heinäkuun kääntyessä jo loppupuolelleen kirkon päivittäiset kävijämäärät ovat alkaneet vakiintua. En voi väittää, että kirkkoon eksyisi väkeä liiaksi, mutta tänään vierailijoita on ollut kylliksi yhdelle oppaalle. Opastan nimittäin yksin tänään, minkä vuoksi useamman kirkkovieraan samanaikainen saapuminen kirkkoon tuottaa ajoittain pieniä ongelmia kaikkien vieraiden huomioimisessa. Ivallista on myös se, että välillä saattaa kulua kaksikin tuntia, jolloin kirkossa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa, kun yhtäkkiä kirkkoon ryntääkin useamman ihmisen lauma. Tänään vieraita on ollut tavallista enemmän myös ulkomailta. Huomaan, että englannin kielen puhetaidoissani olisi roimasti kehitettävää, mutta keskeisimmät asiat kirkon historiasta saa selitettyä hieman tankerommallakin englannilla ja käsien huitomisella. Ja onneksi meillä on niin kätevät ja kattavat kirkkoesitteet niin englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi kuin myös venäjäksi! Mutta miksi, voi miksi en ikinä aloittanutkaan saksan kielen opintoja?

Silloin kun kirkkovierailla on aikaa ja kiinnostusta, he yleensä käyvät tutustumassa myös kirkon sakastiin, jonka seiniä komistavat seurakunnan entisistä kirkkoherroista tehdyt muotokuvamaalaukset. Kaikkiaan viidestätoista maalauksesta kirkkovieraiden katseet kiinnittyvät tavallisesti seitsemään maalaukseen.  Seuraavassa muutama virke eräästä merkittävästä kirkkoherrasta.

1) Ensimmäiseksi jäädään tutkimaan sakastin oven läheisyydessä olevan Johan Laguksen (1733-1806) muotokuvaa. Lagus toimi kirkkoherrana, kun Kustaa Aadolfin kirkko rakennettiin (1779), ja vihki kirkon käyttöön samaisena vuonna. Lagus oli siirtynyt kirkkoherran virkaan Loviisan triviaalikoulun rehtorin virasta, minkä lisäksi suku oli tunnettu myös maataloudellisista kulttuuriharrastuksistaan. Teologian tohtorin arvon saanut Lagus toimi myös pappissäädyn edustajana Ruotsin valtiopäivillä. Hänen kirkkoherrakaudelleen ajoittuu myös herännäisyyden synty. Liikkeen keulahahmon Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) kotiseurakunta oli Iisalmen seurakunta, jonka tuolloin varsin tuoreessa Kustaa Aadolfin kirkossa Ruotsalainen kävi myös rippikoulunsa.

Lopuista kuudesta eniten kiinnostusta herättäneistä kirkkoherroista on luvassa tietoiskut tuonnempana.

Viikonlopun viettoon,

Lauri

Lähteet:

Kortelainen, Tuomas 1977. Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977. Iisalmen seurakunta.

Monipuolinen päivä

Heinäkuun puolessa välissä ollaan, ja sen voi aistia myös täällä Kustaa Aadolfin kirkolla. Kävijämäärä tälle päivälle on ollut todella hyvä. Odottelen, että se nousisi vielä neljäänkymmeneen tässä viimeisen työtunnin aikana. Olemme saaneet Laurin tuuraajan Ylä-Savon Opaskerhon oppaan Veijon kanssa kierrättää tänään mitä erilaisempia ryhmiä: kirkkobongareita, entisiä iisalmelaisia, kirkkomuseosta kiinnostuneita sekä ulkomaisia matkailijoita Ruotsista, Irlannista ja Ranskasta - tänään sainkin muistella ruotsin kieltä oikein olan takaa, koska viime puhumisesta on kauan aikaa. Yritys oli ainakin hyvä, vaikka nyt kaikki sanat eivät muistuneet mieleen...täällä kirkossa on paljon tuntemattomia sanoja, kuten kuoriaita tai lehteri, joita ei koulun penkillä opeteltu. Kuitenkin, aina oppii uutta, kuten tässäkin työssä :)

Eli taas paljon mielenkiintoisia kohtaamisia tälle päivälle, också på svenska :)

Vilkasta viikkoa odotellessa,

Sanna

Tasaisesti käy väki kirkkoon

Heinäkuun edetessä kirkon kävijämäärät ovat alkaneet vakiintua mukaviin lukemiin. Viikko on alkanut ja mitä toivottavimmin myös jatkuu vilkkaissa merkeissä. Eilen kävijöitä oli paljon jo yksistään saksalaisturistien kirkkovierailun vuoksi, mutta tänään kävijöitä on ollut lähes yhtä paljon, ja vieraita on astellut kirkon ovesta sisään tasaiseen tahtiin. Vieraita on ollut laidasta laitaan: on ollut niin paikallisia kirkon historiasta kiinnostuineita kuin myös kantaisiensä mailla vierailevia turisteja eri puolilta Suomea. Koska kirkossa on viime päivinä vierailtu aikaisempaa ahkerammin, varsinaisten kirkkokierrosten vetämiselle on ollut tilausta aikaisempaa enemmän. Kirkkokierrosten ohjaaminen on kuitenkin hyvin vapaamuotoista. Oppaan on muotoiltava tarinansa kulloisenkin kuulijakunnan aikataulun ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti, minkä vuoksi jokainen ohjattu kierros on ainutlaatuinen. Kerrottavaa on luonnollisesti eniten silloin, kun kuulijat osoittavat aktiivisuuttaan ja kiinnostustaan kirkkoa kohtaan. Etenkin alkukesästä, jolloin kävijämäärät olivat alhaisemmat, kirkkoon ei kovinkaan usein sattunut sellaisia vierailijoita, jotka olisivat olleet innokkaita kiertämään kirkkoa oppaan johdolla. Tavallista on toki edelleen, että kirkosta halutaan kuulla vain muutamia keskeisiä historiaan ja nykypäivään liittyviä seikkoja. Yleisimmin esitetyt kysymykset koskevat kirkon rakentamisvuotta (1779) ja kirkon yleisökapasiteettia (1200).

Lauri

Vilkas päivä

Harmaa ja sateinen ilma ei ole estänyt ihmisiä lähtemästä tutustumaan kirkkoomme tänään. Epäilemättä päivä on ollut  kävijämäärien osalta yksi vilkkaimpia työpestimme aikana. Montaa minuuttia ei ehtinyt kulua yli kello yhdentoista, kun kirkkoon pamahtikin jo 32 hengen saksalaisseurue. Porukkaa tuntui lappaavan sisään loputtomiin, mutta lopulta koko kööri oli istuutunut nätisti kirkon penkeille, valmiina pienelle kirkkokierrokselle. Sanna otti päävastuun vieraiden opastamisesta sillä välin, kun minä jäin ohjastamaan muutamaa aikaisemmin kirkkoon saapunutta suomalaista vierasta. Lopulta saksalaisturistit täytyi kuitenkin jakaa kahteen ryhmään kirkkomuseossa tapahtuvaa opastusta varten. Huh, selvisimme ryysiksestä, vaikka alkuun harmaita hiuksia tuottikin saksankielisten kirkkoesitteiden loppuminen: isoon ryhmään kun kuului myös niitä, joilla englannin kielen taito oli enemmän tai vähemmän hakusessa. Onneksi ryhmässä oli monia englantia osaavia, jotka ilmeisen hyvin osasivat kääntää englanninkieliset selostuksemme omien maanmiestensä ja -naistensa kielelle. Kaiken kukkuraksi ryhmään tuntui kuuluvan muun muassa luterilaisia pappeja, joille esimerkiksi Mikael Toppeliuksen lehterikaidemaalauksissa kuvatut raamatunkertomukset sekä kirkossa esiintyvät kristilliset symbolit olivat ilmeisen tuttuja.

Saksalaisten lisäksi vilinää on riittänyt kirkossa muutoinkin. Rippikoululaiset olivat harjoittelemassa sunnuntaista konfirmaatiotilaisuuttaan. Paikallislehti taas oli kiinnostunut kuulemaan lyhyen esittelyn kirkon historiasta ja tiekirkko-oppaan työstä.

Vakavasti saksan kielen opintojen aloittamista pohtien,

Lauri

Kustaa Aadolfin kirkon alttaritaulu

Uusi viikko on taas alkanut - tällä kertaa sateisena viikonlopun helteiden jälkeen. Ajattelin näin viikon alun kunniaksi kertoa Kustaa Aadolfin kirkon upeasta alttaritaulusta. Alttaritaulumme on tehnyt turkulainen taiteilijatar Aleksandra Såltin vuonna 1886. Se kuvaa tapahtumia Kirkastusvuorella; ja alttaritaulun nimi onkin osuvasti Kristuksen kirkastuminen. Taulun henkilöt kuvaavat Jeesusta (keskellä), Moosesta laintaulujen kanssa (vasemmalla), profeetta Eliasta (oikealla) sekä kolmea opetuslasta eli Johannesta, Pietaria ja Jaakob vanhempaa (alla). Alttaritaulun yläpuolella on teksti "KUNNIA JUMALALLE!" ja sen molempia puolia koristavat korinttilaiset pylväät (neljä kappaletta). Såltinin maalaaman alttaritaulun edeltäjä oli Mikael Toppeliuksen "Ehtoollinen", mutta se poistettiin huonokuntoisena. Nykyinen alttaritaulu sopii hyvin kirkon nykyiseen pastillimaiseen ja kultaiseen väriskaalaan, joka palautettiin kuninkaalliseen loistoonsa vuoden 1927 suurremontissa.

Sanna

Vilkas loppuviikko

Torstain ja perjantain ajan Kustaa Aadolfin kirkossa on ollut paljon kävijöitä, joka on pitänyt meidät valppaina ja kiireisinä. Aurinko, lämmin sää ja tietysti heinäkuun loma-aika ovat saaneet ihmiset liikkeelle. Eniten kotimaisia matkailijoita on käynyt Etelä-Suomesta, mutta muutama on tullut tänne asti myös Lapista ohikulkumatkallaan etelään. Ulkomaalaistenkin loma-aika näkyy jo tilastoissa: tänään olemme saaneet vetää jo kaksi opastusta englannin kielellä kaukaisille Amerikan-matkailijoille sekä eilen sveitsiläisille kaveruksille. 

Kirkossa käyneet ihmiset ovat yleensä hyvin iloisilla mielin ja todella ystävällisiä. Esimerkiksi eilen eteläsuomalainen pariskunta oli todella tyytyväinen saamaansa opastukseen ja jatkoivat matkaansa Runnille iloisin mielin. Entiset kokemukset Kustaa Aadolfin kirkosta liittyivät vain hautajaisiin, joten nyt käynnistä jäi paljon myönteisempi kuva.

Monelle ihmiselle on uusi asia tulla kirkkoon, jossa on ns. "avoimet ovet ". Useampia esineitä voi koskea ja kirkossa voi puhuakin vähän kuuluvammalla äänellä kuin yleensä. Useat ovat innostuneet tutustumaan urkuparveen, josta levittäytyy kaunis näkymä kirkkosaliin. Kaikki tällaiset asiat voivat olla kävijälle uutta ja tuntematonta, mikä yleensä yllättää myönteisellä tavalla. Tämähän tiekirkon tarkoitus onkine: tehdä kirkosta mukava ja rauhaisa taukopaikka kesä-Suomen matkaajille.

Sanna

Kuva kirkostamme

Tässäpä on kuva Kustaa Aadolfin kauniista kirkosta, tai kuten me iisalmelaiset sanoisimme "vanhasta kirkosta." Kirkko on saanut kuninkaallisen nimensä aikakautena, jolloin Suomi oli vielä osa Ruotsia. Itse kuningas Kustaa III antoi luvan käyttää poikansa Kustaa IV Aadolfin nimeä. Moni kehuu myös kirkon ympärille levittäytyvää luonnonkaunista hautausmaata, jota ympäröivät lehti- ja havupuut sekä läheinen vesistö. Kirkkohan edustaa kustavilaista tyyliä vuodelta 1779 ja on Pohjois-Savon vanhin kirkkorakennus. Kustaa Aadolfin kirkon yhteydessä oleva kellotapuli on vieläkin vanhempi rakennus vuodelta 1700. Kirkko on seissyt samassa paikassa niin kauan aikaa, että se huokuu historiaa ja vanhoja tarinoita.

Satunnaisia kävijäpiikkejä vai kävijämäärien hienoista nousua?

Toisinaan minusta tuntuu siltä, että kirkossa vieraillaan ahkerasti vain joka toinen päivä, ja vastaavasti vierailijoita on vähänlaisesti noiden vilkkaampien päivien välillä. Maanantaina kävijöitä oli tasaisesti ja melko paljon, eilen tiistaina harvakseltaan, mutta taas tänään kirkossa vierailtiin ensimmäisen tunnin aikana ahkerammin kuin tiistaina yhteensä. Sää mahtaa olla yksi osatekijä, joka vaikuttaa ihmisten innokkuuteen lähteä kirkkovierailulle. Toisaalta kirkko voi toimia virkistävänä hengähdyspaikkana helteisellä säällä niin hautausmaalla kävijöille kuin myös ympäri Suomea reissaaville turisteille: kirkossa on viileää, ja mehutarjoilu odottaa jokaista janoista kirkossa vierailijaa. Kirkko saattaa olla myös kelpo suojapaikka, jos sade yllättää kesken hautausmaalla vierailun.

Sään perusteella on kuitenkin haastavaa jollei mahdotonta ennustaa, onko kirkko-oppaan työpäivästä tulossa kiireinen vai ei. Ehkä merkittävin kävijämääriä kasvattava osatekijä on - tai ehkä pikemminkin tulee olemaan - kesälomien ajoittuminen heinäkuuhun. Pieniä viitteitä heinäkuussa alkavasta ''kävijäryntäyksestä'' on jo havaittu, mutta toistaiseksi tiekirkko-oppaana toimiminen on edelleen sujunut leppoisissa merkeissä. Ei kai kauppiaskaan paljoa pysty vaikuttamaan liikkeensä asiakasmääriin. Kirkko-oppaan vaikutusmahdollisuudet  kirkon kävijämääriin ovat ehkä vielä kapeammat, vaikkei tiekirkkoa voida nähdäkään täysin markkinoinnista vapaana myyntituotteena. Itse asiassa tämän blogin tarkoituksena on paitsi kertoa kirkko-oppaiden ja kirkkovieraiden välisistä kohtaamisista mutta myös luoda tiekirkosta myönteinen kuva taivaallisena taukopaikkana.

Lauri

Aurinkoista heinäkuuta!

No nyt se lämpö on viimeinkin tullut ja toivottavasti jää tänne meidän iloksemme ainakin joksikin aikaa. Eilen maanantaina 2. heinäkuuta viikko alkoi kohtalaisen reippaalla 22 henkilön kävijämäärällä. Tänään heti kirkon ovien avattua tuli jo kaksi kävijää, joten toivottavasti tänäänkin on vilkas päivä luvassa.

Olen ihmetellyt suuresti ilolla kirkon monipuolista kävijäkuntaa. Kustaa Aadolfin kirkossa käydään vauvasta vaariin, läheltä ja kaukaa. Kun kesä etenee, myös kirkkobongareita on liikkeellä. He kiertävät kesäisin Suomen tiekirkkoja harrastuksekseen ja oman mielen mukaan ja ovat yleensä hyvin tietoisia kirkon historiasta ja sisustuksesta. Eilen meillä kävi myös perhe, joka oli tullut kirkkoon piirtämään ja valokuvaamaan kauniita yksityiskohtia. Edelleenkin on käynyt ihmisiä, jotka haluavat muistella häitään ja rippikouluaikaansa, hiljentyjiä sekä isompia ryhmiä. Mukavan monipuolista siis!

Sakastissa kävijöitä odotellen,

Sanna