Tiekirkkokesä on ohi

Tiekirkko sulkee ovensa tältä kesältä tänään. Viimeinen opaspäivä on ollut erittäin rauhallinen, mikä kertoo siitä, että kirkon ovien on jo aikakin sulkeutua tämän kesän osalta. Näin loppukesästä kirkkovieraita on enää vähänlaisesti, minkä vuoksi viimeinen opaspäivä kuluu lähinnä tavaroita järjestellen ja mattoja imuroiden. Kaiken kaikkiaan tiekirkkokesä on ollut onnistunut täällä Iisalmessa: kirkkovieraita on ollut suhteellisen paljon, kun huomioidaan, että kirkon aukioloaikoja leikattiin viimekesäisiin verrattuna. Myös ulkomaalaisia vieraita on ollut paljon.

Kiitokset kaikille kirkossa vierailleille ja aurinkoista loppukesää. Tiekirkkoterveisin,

Lauri

Kaikki päättyy aikanaan

Meillä alkoi nyt noin 2,5 tuntia sitten viimeinen tiekirkko-päivä. On tämä kesä kyllä mennyt nopeasti! Olemme saaneet menneiden kesäpäivien aikana opastaa satoja kirkkovieraita ympäri maailmaa. Lisäksi kirkon toiminta on tullut tutummaksi puhumattakaan Kustaa Aadolfin kirkon historiasta.

Kuten olen jo tainnut aiemminkin mainita: kesätyöpaikkana kirkko on mielestäni todella mukava, mielenkiintoinen ja rauhoittava. Tämä työkokemus on ollut mieltä avartava, rikastuttava sekä monella tapaa erilainen kuin aiemmat kesätyöpaikkani. On hienoa, että Suomessa järjestetään Tiekirkko-toimintaa.

Iso kiitos Teille kaikille blogin lukijoille, kirkkovieraille, Ylä-Savon Opaskerhon asiantunteville oppaille sekä Iisalmen seurakunnan mukaville työkavereille! :)

Erityiskiitos Laurille, oli ilo työskennellä kanssasi tämä kesä! :)

Terveisin:

Sanna, tiekirkko-opas 2012

Kolmanneksi viimeinen päivä tiekirkossa

Viimeiseen kokonaiseen tiekirkkoviikkoon lähdettiin rennoin tunnelmin. Jo viime viikko vähäisine kävijämäärineen antoi olettaa, ettei tästäkään viikosta kovin työntäyteistä opasviikkoa olisi tulossa. Toisin kuitenkin kävi, sillä yllätykseksemme eilen oltiin lähellä rikkoa koko tähänastisen kesän ennätyskävijämäärä. Erityisen ilahduttavaa oli etenkin se, että väkeä vieraili kirkossa tasaiseen tahtiin, vaikka eilinen kävijäpiikki olikin paljolti erään koululaisryhmän ansiota. Ilman koululaisryhmääkin vierailijoita oli riittämiin, ja jotkut vierailijat olivat lähteneet kirkkoon jopa vartavasten. Joillekin kirkko oli oiva pysähdyspaikka aurinkoisen lämpimänä päivänä, kun joillekin kirkko oli ehdoton vierailukohde yhdessä muiden Iisalmen matkailukohteiden kanssa.

Kuten jo mainitsin, kirkkoon tullaan jopa vartavasten, ja yleensä syynä tällaiseen on jonkin tietyn historiallisen esineen näkeminen. Tällöin vierailija suuntaa mitä todennäköisimmin kirkkomuseoon, johon on asetettu näytteille Iisalmen seurakunnan historiaan liittyviä esineitä. Monesti vierailijat eivät ole lainkaan tietoisia kirkon sakastin yläpuolella olevan museon olemassolosta, mutta muutaman kerran ihmiset ovat lähteneet kirkkoon vieraillakseen erityisesti museossa. Museo on kiinnostanut muun muassa herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen uskonveljelle Lauri Niskaselle kuuluneen pirtinpöydän vuoksi. Muista esineistä etenkin vuonna 1777 murron kohteeksi joutunut vanha kirkonkirstu, jossa säilytettiin varoja kivikirkon rakentamiseksi, on kerännyt kiinnostuneita katseita useilta kirkkovierailta. Kirkon entiseen sisustukseen ja ilmeeseen pääsee niin ikään tutustumaan museossa, sillä sinne on asetettu näytteille 1877-1927 välisenä aikana käytetyt alttaripöytä, saarnastuoli ja virsitaulu.

Torstaiterveisin,

Lauri

Kuoriaidasta

Tässä kuva Kustaa Aadolfin kirkon alttarista, jota koristaa luterilaiselle kirkolle harvinainen kuoriaita. Takorautaisen aidan on valmistanut Taito Oy vuonna 1927 kirkossa tapahtuneen suurremontin aikaan. Kuoriaita symboloi Jerusalemin temppelin esiripun repeämistä keskeltä kahtia, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Kuoriaidassa esiintyvät symbolit INRI (Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas), IHS (Jeesus ihmisten pelastaja) ja liekki, joka kuvaa Elämän  liekkiä  ja ikuisuutta. (Kuva: Iisalmen seurakunta)

Viimeinen viikko alkoi

...ja auringon valo siivilöityy niin kauniisti ikkunoiden läpi kirkkosaliin. Pientä haikeutta on jo ilmassa, kun tänään töihin lähtiessä tajusin, että kesä on mennyt niin nopeasti ja kohti kesätyötkin loppuvat. Meille on ollut ilo olla täällä Kustaa Aadolfin kirkolla opastamassa ja tapaamassa ihmisiä ympäri maailmaa aina Lapista Uuteen-Seelantiin asti.

Jollekin tässä kirkossa käynti on ollut ensimmäinen, toiselle Kustaa Aadolfin kirkko tai iisalmelaisittain kansan suussa "vanha kirkko" merkitsee lapsuuden ajan muistoja ja kolmannelle tämä kirkko on mielenkiintoinen tutustumiskohde Suomessa. Minulle tämä kesätyökokemus on ollut todella myönteinen: vaikka olemme tehneet töitä, töistä ei ole tarvinnut stressata, ihmiset tulevat yleensä todella iloisina ja ystävällisinä kirkkovierailulle ja olemme saaneet tutustua kirkon toimintaan. Muutenkin tämä Suomen tiekirkkosysteemi on mielestäni hyvä, koska se kirjaimellisesti avaa kirkon ovet ihmisille. He pääsevät rauhassa tutustumaan, kirkkoon, kuuntelemaan opastusta ja kysymään esimerkiksi kirkon historiasta. Moni saattaa kuitenkin jutella ihan vaan mukavia...se on sitä niin sanottua "small talkia" :)

Matkailun opiskelijana olen oppinut paljon oppaan työstä, kuuntelemaan asiakkaan tarpeita, saanut käyttää kielitaitoani englannista ruotsiin ja ranskaan sekä päässyt huolehtimaan isosta rakennuksesta. Tässä työssä rauhallisuus, tilannetaju, valppaus, iloisuus, reippaus ja rohkeus jutella ihmisten kanssa ovat todella tärkeitä. Uskon, että monelle viime kesien kirkko-oppaalle kuten myös tuleville oppaille tämä työ on antanut /antaa paljon ja he ovat tykänneet/tykkäävät olla täällä töissä. Kustaa Aadolfin kirkkosali tuntuu nyt suurelta "olohuoneelta", johon on rentoa ja mukavaa tulla. Vaikka tämä kirkko on ollut aina kotikirkkoni, tuntuu se nyt entistäkin mukavammalta ja tutummalta tämän kesän jälkeen.

Kustaa Aadolfin kirkon sakastissa,

Sanna

P.S. Tänä aamuna Iisalmen Sanomia lukiessa mieltäni lämmitti "Ruusuja oppaille"-teksti, jossa oli kiitetty minua ja Lauria hyvästä opastuksesta. On todella palkitsevaa, jos kävijälle on jäänyt kirkkovierailusta hyvä mieli. Iso kiitos ja terveiset Heinävedelle, jos sattuisitte tätä blogia lukemaan!

Kirkkomme symbolien merkityksistä

Olemme kirjoitelleet aiemmin paljon tietoa kirkon eri osista ja siihen liittyvistä tiedoista, joten nyt elokuun 8.päivän kunniaksi ajattelin kertoa teille kirkossamme esiintyvistä mielenkiintoisista kristillisistä symboleista. Nämä seuraavaksi luettelemani symbolit löytyvät Kustaa Aadolfin kirkon saarnastuolista, joonialaisista pylväistä, seinällä kiemurtelevasta ornamenttikuviosta ja kuoriaidasta.

• Kala kertoo varhaiskristittyjen vainojen ajoista, kun kristityt pitivät toisiinsa yhteyttä piirtämällä kalan esimerkiksi hiekkaan.
• Pasuunat merkitsevät viimeistä tuomiota
• Kyyhkynen on rauhan, Pyhän Hengen ja puhtauden symboli. Se kuvataan aina alaspäin.
• INRI tulee latinan kielen sanasta Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum, joka tarkoittaa suomeksi Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas
• IHS tulee myös latinasta ja tarkoittaa suomeksi käännettynä Jeesus ihmisten pelastajaa (Iesus Homo Salvator)
• Risti, ankkuri ja sydän viittaavat uskoon, toivoon ja rakkauteen
• Uhrikaritsa merkitsee Jeesusta, Jumalan Karitsaa, jolla on voiton lippu. Kristus uhrattiin syntiemme vuoksi. Jeesus on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.
• Jokaisella evankelistalla on oma eläinsymbolinsa: Johanneksella kotka, Matteuksella enkeli, Luukkaalla härkä ja Markuksella leijona.

Sää näyttäytyy Iisalmessa edelleenkin hyvin sateisena. Tuntuu niin oudolta, että nyt ollaan elokuussa ja mittarissa  on lukemana +10C. Riittääköhän näitä sateita enää syksylle? Toisaalta meillä on ollut Suomessa jo kaksi peräkkäistä lämmintä kesää, joten nyt taisi olla sateisen ja kylmän kesän vuoro. Olisi kuitenkin ihanaa, jos aurinko ja lämpö näyttäytyisivät vielä ennen kuin kylmä talvi tulee ja lumi peittää maan. Aurinko tuo tekee muutenkin ihmiset paremmalle mielelle. Kylmä sää vaikuttaa myös kirkkovieraiden kävijämääriin - tällä viikolla määrät ovat olleet heinäkuun huippulukemiin nähden varsin alhaiset. Tottakai myös suomalaisten lomat alkavat olla ohi ja koulut alkavat - tämä vaikuttaa ihmisten liikkuvuuteen. Odottelemme kuitenkin vielä nyt tiekirkon parille viimeisellekin viikolle mukavasti kävijöitä niin Suomesta kuin ulkomailta töiden ja koulun alkamisesta huolimatta.

Kylmää elokuuta ihmetellen ja kirkkovieraita odotellen,

Sanna

Kirkkoherrat, osa 4

6) Pitkän uran Iisalmen seurakunnassa teki myös Suomen sodan pastorina tunnettu Pehr Johan Collan (1771-1833), joka hoiti toisen kappalaisen virkaa Lapinlahden Väärnin pappilassa ennen siirtymistään kirkkoherran virkaan. Kaiken kaikkiaan Collan palveli seurakuntaa 35 vuoden ajan. Collan avioitui ''Karjalan ruusuksi'' kutsutun Christina Elisabeth Crohnsin kanssa, ja aviopari sai kaikkiaan kymmenen lasta, joista merkittävän uran loi erityisesti säveltäjänäkin tunnettu Karl Collan. Pehr Johanin kirkkoherrakaudelle (1812-1833) sijoittuu keisari Aleksanteri I:n vierailu Iisalmen Isossa pappilassa vuonna 1819. Hallitsijan vierailun aikaan Elisabeth oli viimeisillään raskaana, ja viikko hallitsijan vierailun jälkeen syntyikin poika, jolle annettiin nimeksi Aleksanteri. Keisarista ei tullut kuitenkaan vauvan kummia. Sen sijaan kummiksi ryhtyi merkittävänä suomalaisuusmiehenä tunnettu Adolf Ivar Arwidson, joka oli vierailemassa keisarin kanssa samaan aikaan Isossa pappilassa, ja jonka muistokivi löytyy Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaan pohjoispuolelta. Pehr Johan ja Christina Elisabeth on haudattu kirkon hautausmaalle, kirkon eteläpuolelle.

7) Vaikka Iisalmen seurakunnan viidentenä kirkkoherrana toimineesta Henrik Hoffrénista ei ole muotokuvamaalausta Kustaa Aadolfin kirkon sakastissa, Hoffrén-sukua on vaikea sivuuttaa, kun puhutaan Iisalmen seurakunnan historiasta. Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalta, kirkon pohjoispuolelta, löytyy myös Hoffrénin suvun muistokivi vaakunoineen. Suvun kantaisä Henrik toimi Iisalmen seurakunnan kirkkoherran virassa 38 vuotta aina vuodesta 1672 vuoteen 1710. Hänellä oli seitsemän lasta, joista kolmesta tuli pappi. Yksi pojista (Jaakob) toimi isänsä seuraajana Iisalmen seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1711 lähtien, ja yhdestä (Henrik) tuli Kuopion kirkkoherra. Henrik Hoffrénin kirkkoherrakaudelle sattuivat vuosien 1695-1697 katovuodet sekä suuri Pohjan sota (1700-1721). Isäänsä Henrikiä kirkkoherran virassa seurannut Jaakob joutui pakenemaan sotaa ja isoavihaa (1713-1721) Ruotsiin, josta hän palasi vasta vuonna 1723. Sekä Henrik että hänen poikansa Jaakob on haudattu Iisalmeen.

Hyvää viikon alkua toivotellen,

tiekirkko-opas Lauri

Lähteet:

Kortelainen, Tuomas 1977: Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977. Iisalmen seurakunta.

Elokuu on startannut - kirkko auki vielä parisen viikkoa

Jälleen kerran viikko on vierähtänyt ehtoopuolelleen. Vierailijoita on ollut vaihtelevasti tällä viikolla. Joinakin päivinä opastusta on ollut riittämiin, joinakin päivinä aika on kulunut pikemminkin itseään sivistäen. Sivistyksellä viittaan muun muassa niihin Iisalmen historiaa koskeneisiin tarinoihin, joita olen saanut oppia tällä viikolla erityisesti Iisalmen Opaskerhon oppailta, jotka ovat olleet tovereinani opastamassa kirkkovieraita. Uusia ja suorastaan hämmentäviä tarinoita ovat kertoneet myös monet vierailijat, minkä vuoksi voin todeta, ettei hiljaisimpinakaan päivinä (joka mahtaa olla tämä perjantai) ole ollut tylsää. Tärkeintä kun ei ole se, kuinka monta kävijää on nimensä kirjoittanut vieraskirjaan päivän päätteeksi, vaan pikemminkin se, kuinka laadukkaita ja vuorovaikutuksellisia opaskierrokset ovat olleet. On palkitsevaa, kun huomaa, että vierailija lähtee tyytyväisenä kirkosta.

Erityisesti suomalaisten kesälomakuukausi alkaa olla takanapäin, mikä osaksi selittää hiipuvaa vierailutahtia kirkossa. Sen sijaan ulkomaalaisia on käynyt kirkossa jopa tavallista enemmän, minkä vuoksi olen saanut totutella opastukseen myös englanniksi. Niin, nimenomaan totutella: niin usein suomeksi kerrottujen tarinoiden sujuva kääntäminen kielestä toiseen ontuu joskus, mutta ei pidä olla liian ankara itselleen! Ulkomaalaisten vierailijoiden turistienglanti kun ei ole usein omaa kielitaitoani parempaa, mikä vähentää turhaa kitkaa ja jännitystä oppaan ja vierailijan välillä.

Varsinaisten kirkkobongareiden osuus kaikista kirkkovieraista on ollut niin ikään hienoisessa nousussa, minkä vuoksi opastukset ovat olleet tavanomaista pitempiä tällä viikolla. Kirkkojen kiertämiselle enemmän tai vähemmän vihkiytyneet bongarit viihtyvät niin kirkkosalissa, sakastissa kuin myös kirkkomuseossa tyypillistä vierailijaa pitempään.

Ensi viikolla blogissa julkaistaan tietoiskut vielä kahdesta seurakuntaa muinoin palvelleesta kirkkoherrasta. Siihen asti näkemiin ja hyvää viikonloppua toivottaen,

Lauri