Kesäkuun viimeiset opastuspäivät

Kesäkuu lähestyy pian loppuaan ja tämän viikon sunnuntaina olemmekin jo heinäkuussa. Tämä kuukausi on mennyt todella nopeasti ja olen oppinut paljon mielenkiintoisia ja koskettaviakin tarinoita Kustaa Aadolfin kirkosta (tai monelle tutummin vanhasta kirkosta). Lauri viettää tänään ensimmäistä lomapäiväänsä, joten minun seuranani ovat loppuviikosta Ylä-Savon Opaskerhon asiantuntevat oppaat. On mukavaa saada aikuisten ihmisten kokemusta ja tietämystä omiin tuleviin opastuksiin, sekä tottakai hyviä vinkkejä ja neuvoja.

Tämä torstai-päivä on ollut todella viileä ja mittari näytti aamulla töihin lähtiessä +8 c. Minne kesä on kadonnut? Tuntuu, että syksy olisi tulossa. Viime kesän kesäkuu helteineen tuntuu olevan tipotiessään. Kuitenkin tänäkin lauantaina avioliiton satamaan purjehtii onnellinen iisalmelainen nuoripari, oli ilma sitten viileä tai ei. Saimme tänään seurata sivusta avioliittoon vihkimis -harjoitusta. Oli kiva nähdä, kuinka täpinöissään tuleva aviopari oli ja kuinka kaasot ja bestmanit opettelivat Raamatun tekstien puhumista mikkiin. Nämä ovat niitä ikimuistoisia kesäjuhlia.

Aurinkoisempaa ja lämpimämpää heinäkuuta odotellen, 

Sanna

Isien Suomea etsimässä

Eilisen kävijäryntäyksen (41 kirkkovierasta) jäljiltä vierailijoita on ollut vähänlaisesti tänään. Sen sijaan kirkkoon kävi tutustumassa harvinaislaatuisia vieraita, nimittäin pariskunta Yhdysvalloista. Mies oli lähtenyt vaimonsa kanssa Iisalmeen tutustuakseen isoisänsä synnyinseutuun. Mies kertoi käyneensä Iisalmessa, myös Kustaa Aadolfin kirkossa, vain kerran aikaisemmin. Viime reissusta oli kuitenkin kulunut jo lähes 40 vuotta, ja myös kirkkoon tutustuminen oli tuolloin jäänyt kovin laihaksi menneillään olleen kirkkotoimituksen vuoksi. Nyt mies pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa kunnolla isoisänsä kotikirkkoon.

Vaikka miehen siteet Suomeen olivat jo kaukaiset eikä hän osannut suomea juuri lainkaan, hän oli erittäin perehtynyt suomalaiseen kulttuuriin ja isiensä maan historiaan. Vaikeat sanat kuten uusi kirkko ja kulttuurihistoriallinen olivat helpot lausua. Kaukaisesta synnyin- ja asuinmaastaan huolimatta hän ei ollut halunnut unohtaa yläsavolaisia juuriaan. Mies kertoi, että tietyn suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluvat perinteet ovat säilyneet hänen perhepiirissään myös Yhdysvalloissa: juhannuksena poltetaan kokko, perheessä leivotaan pullaa ja syödään suomalaista ruokaa, pihalla liehuu Suomen lippu ja jopa taloissa näkyy isänmaallisuus sinivalkoisissa väreissä. Suomesta muistutti myös suomalainen sukunimi, joka Helsingissä ollessa oli kerrankin osattu kirjoittaa oikein: Yhdysvalloissa kun nimi muuttuu vaikka mihinkä muotoon.

Suomi-tunnelmissa,

Lauri

Tuulien teitä

Lasken matkaan leijan kauneimman.
Se saa lentää tuulien teitä.
Toivo nousee yli ulapan:

"Anna rauha. Varjele meitä."

Laitan matkaan toiveen kauneimman.
Se saa lentää tuulien teitä.
Pyyntö kantaa yli maailman

"Anna rauha. Varjele meitä."

Rippikoulumuistoja vuodelta 2004 :)

Sanna

Kiirettä pittää!

Uusi viikko on siis alkanut. Eilen maanantaina oli vielä hiljaista mutta tänään ollaan ensimmäistä kertaa ylitetty kahdenkymmenen kävijän raja, ja toivottavasti tänään menee vielä 30 kävijän raja rikki. Pääsimme opastamaan tänään ensimmäistä isompaa ryhmää. 

Isomman porukan opastaminen on hyvin erilaista kuin yhden, kahden tai muutaman henkilön opastaminen. Siinä pitää osata tajuta kutsua ryhmän ihmiset lähemmäs, että kaikki kuulevat mitä opas haluaa kertoa. Toinen asia on se, että ryhmältä täytyy kysyä mitä he haluaisivat kirkosta tietää: osa haluaa kuulla taiteesta ja osa historiasta, jne. On myös niitä, jotka haluavat vain kierrellä kirkossa ja katsoa vaikka miltä urut näyttävät lähempää. Kolmas tärkeä asia on mielestäni se, että opas ottaa jokaisen ryhmässä olijan huomioon katsekontaktin ja hymyn avulla. Reipas asenne, kuuluva ja rauhallinen ääni sekä hyvän ilmapiirin luominen ovat itsestäänselvyyksiä. Henkilökohtaisesti pyrin opastuksessa siihen, että jokaiselle kirkossamme kävijälle jäisi opastuksesta hyvä mieli.

Mukavaa on ollut huomata myös ulkomaisten kävijöiden lisääntynyt määrä: eilen meillä kävi vieraita Kanadasta ja Hollannista asti. Toivottavasti kielitaitoa saa käyttää vieläkin enemmän jatkossa. Olemme laatineet englannin kielisen listan kirkon esineistä ja asioista, jotka ovat olleet meille tuntemattomia englannin kielellä. Hienoa on, että Kustaa Aadolfin kirkosta löytyvät myös esitteet ruotsiksi, venäjäksi, saksaksi ja ranskaksi.

Vilkasta jatkoa ja mukavia opastuksia odotellen,

Sanna

Uusi viikko alkoi

Uusi viikko on alkanut rauhallisissa tunnelmissa. Kirkossa on ollut vierailijoita tasaisesti, vaikka vierailijoiden määrä ei kokonaisuudessaan ole ollut merkittävä. Vähäisestä kävijämäärästä huolimatta on ollut ilahduttavaa huomata, kuinka kirjavaa joukkoa kirkkovieraat edustavat. Ennen tätä päivää ulkomaalaisia oli vieraillut kirkossa vielä kovin vähänlaisesti, mutta tänään vieraista peräti puolet oli ulkomaalaisia. Eräät olivat vierailemassa synnyinseuduillaan, eräät olivat ohikulkumatkalla Lappiin.

Lauri

Kirkossa vieraillaan myös juhannusaattona

Juhannusaaton kirkkovieraiden kävijämäärä on ollut ehkä hienoinen yllätys. Odotin, ettei kovin monilla ihmisillä ole aikaa ja kiinnostusta lähteä vierailemaan kirkossa vain hetkeä ennen keskikesän juhlaa, jota niin monet viettävät omilla tahoillaan, kuten kesämökeillään. Kävijöitä on kuitenkin on ollut siinä missä muinakin kesäkuun päivinä. Ehkä vieraat eivät ole lähteneet kirkkoon vartavasten, vaan pikemminkin kirkossa on haluttu käydä esimerkiksi hautausmaalla käynnin lomassa. Merkittävän monille kirkko tuntuu olevan syystä jos toisesta tärkeä muisto vuosien takaa. Moni on konfirmoitu tai vihitty kirkossa. Näitä elämän merkittäviä siirtymäriittejä ihmiset muistelevat lämmöllä. Joillekin aviopareille tai konfirmoiduille vierailu sakastissa on yhtä mieluinen ja muistoja herättävä kokemus kuin alttarin ihastelu. Esimerkiksi sakastissa henkareissa roikkuvat albat muistuttavat rippikoulunsa täällä suorittaneiden ja konfirmoitujen tärkeästä päivästä - päivästä, jota taas joidenkin nuorien kohdalla vietetään tänä sunnuntaina.

Kirkkovieraiden lähestyminen vaatii joskus varovaisuutta. Yllättävän usein ihmiset haluavat vain käydä istumaan kirkonpenkkiin ja hiljentyä hetkeksi. Tällöin oppaan ei sovi mennä tivaamaan vierasta kysymyksin tai innostua liikaa kertomaan kirkon menneisyydestä. Onneksi hiljentyjät ilmoittavat usein itse ja oma-aloitteisesti halukkuudestaan vain hiljentyä. Silloin opas osaa jättää vieraan huoletta omaan rauhaansa. Näin ennen suurimman kävijäryntäyksen aikaa - oletettavasti siis heinäkuuta - erilaisten kirkkovieraiden tarpeet onkin otettavissa huomioon paremmin kuin ihmisten kesälomakautena, jolloin kirkossa saattaa joutua huolehtimaan samanaikaisesti sekä aktiivisten ja tiedonnälkäisten vieraiden että myös hiljentyjien viihtyvyydestä. Kirkossa kun voi olla hankala hiljentyä silloin, jos samanaikaisesti on menneillään useamman kirkkovieraan opastuskierros.

Kävijäryntäyksiä odotellen ja hyvää juhannusta toivotellen,

Lauri

Juhannuksen taikaa - valon aikaa

Tänään meillä on vielä normaali työpäivä, mutta illalla pääsemme kukin tahoillemme juhannuksen viettoon. Täällä kirkossa on mukavaa aloittaa juhannus leppoisissa tunnelmissa: ulkoa kuuluu linnun laulu ja aurinkokin tuli esiin eilisen kylmän päivän jälkeen.

Valoisaa ja rentouttavaa juhannusta kaikille Kustaa Aadolfin kirkosta!

Toivottavat Sanna ja Lauri

Keskikesän juhlaa

Odottelemme täällä Kustaa Aadolfin kirkolla juhannuksen tuloa. Siitä kertovat suntiomme alttarille asettamat koivut, jotka ikäänkuin luovat alttarille kehyksen ja tekevät sen entistäkin kauniimmaksi. Juhannuskoivut ovatkin saaneet usean kirkkokävijän hyvälle mielelle. Tällä hetkellä täällä Iisalmessa ilmat ovat todella viileitä vuodenaikaan nähden ja viime viikonlopun helteistä ei ole tietoakaan. Toivottavasti juhannus toisi tullessaan paitsi varman juhlan mutta myös lämpimämmät kesäkelit: monihan työssäkävijä jää viettämään näihin aikoihin kesälomaa. 

Ai niin, ja tänäänhän kuulimme komeasti kajahtaneen suvivirren heti kirkon ovien avaamisen jälkeen! :)

 

Sanna

Juhannus lähestyy

Niin lähestyy, mutta kirkko-oppaat päivystävät kirkossa myös huomenna, juhannusaattona, kello 11-17. Toinen työviikkomme on kulunut varsin hiljaisissa ja rauhallisissa tunnelmissa. Näin ennen juhannusta päivittäiset kävijämäärät ovat olleet vielä alhaiset, mutta vilkastumista on odotettavissa viimeistään heinäkuussa, jolloin kesälomakausi starttaa todenteolla. Tähän mennessä kiireettömiltä tuntuneet työpäivät ovat kuluneet ennen muuta opasmateriaaliin ja tutkimuskirjallisuuteen perehtyessä. Nyt on aikaa tutustua rauhassa kirkon historiaan ja kehittää omaa asiantuntemustaan, joka toivottavasti tullaan punnitsemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun bussilastillinen saksalaisia turisteja tepastelee kirkkoon vaatien kattavaa ja täsmällistä opastuskierrosta. Siihen mennessä vieraan kielen, omalla kohdallani lähinnä vain englannin ja ruotsin, taitoja olisi syytä verestää. Englanninkielistä opastusta helpottaaksemme laadimmekin suomi-englanti-listan keskeisistä kirkkoon ja kristinuskoon liittyvistä sanoista.

Kirkko on työympäristönä erittäin rauhoittava ja miellyttävä. Kovimmillakin helteillä täällä on sopivan viileää, eikä kirkkovieraita odotellessa tarvitse oleskella vain yhdessä paikassa, vaan näinkin suuressa kirkossa on tilaa liikkua ja valita paikkansa. Jos Tiekirkot ovat joillekin kirkkovieraille taivaallisia taukopaikkoja, niin meille oppaille Tiekirkko voi olla vastaavasti taivaallinen kesätyöpaikka. Kun saavun työpaikalleni ja kuljen sakastin oven kautta suureen mutta äänettömään kirkkotilaan, tunnen oloni levolliseksi ja totean, että tällaiseen toimistoon voisi jopa tottua. Missä muussa kesätyösuhteessa on näin vaikuttavat ja rauhalliset työtilat?

Lisää pohdintoja työympäristöstä on luvassa myöhemmin. Näin toisen työviikon kääntyessä ehtoopuolelleen kirkon vieraskirjaan on alkanut kertyä jo sen verran aineistoa, jonka pohjalta kirkkovieraiden tähänastista kirjoa olisi mahdollista jo karkeasti tyypitellä. Ehkä käsittelenkin kirkkovieraiden yleisimpiä tyyppejä seuraavassa blogimerkinnässäni.

Kustaa Aadolfin kirkon sakastissa,

Lauri

Tervehdys!

Tervehdys toiseltakin Kustaa Aadolfin kirkon oppaalta!

Kesä on lähtenyt mielenkiintoisesti ja mukavasti käyntiin koti-Iisalmessa ja kesätöissä Kustaa Aadolfin kirkolla. Kirkkomme on merkittävä kulttuurinähtävyys täällä Ylä-Savon alueella. Ei ole siis ihme, että siihen tullaan tutustumaan kaukaakin asti, kuten tänään esimerkiksi täällä kävi ranskalainen vieras, joka oli kiinnostunut luterilaisuudesta ja yleensäkin Kustaa Aadolfin kirkon historiasta. Mielestäni on hyvin kiinnostavaa kertoa kävijöille tästä kirkosta. Olen samalla jo puolentoista viikon aikana oppinut monta uutta asiaa kirkon historiasta. Täällä on huomannut sellaisiakin yksityiskohtia, joihin ei aikaisemmin ole rippikouluaikoina tai joululauluissa käydessään kiinnittänyt huomiota. Sellainen kaunis symboli on esimerkiksi saarnastuolin usko, toivo ja rakkaus -symboli.

Olen varma, että tuleva kesä tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen kirkon oppaan töiden merkeissä. Meillä on käynyt ja tulee käymään monia mielenkiintoisia kävijöitä, kuten muun muassa he, jotka ovat tutustumassa Kustaa Aadolfin kirkkoon ensimmäistä kertaa, ja he, joiden kotikirkko tämä on ja joilla on kirkosta monia lapsuuden muistoja sekä he, jotka ovat menneet tässä kirkossa naimisiin, joiden lapsi on kastettu täällä, joiden konfirmaatio on ollut täällä (esimerkiksi vaikka 30 vuotta sitten) ja joiden rakas läheinen on siunattu Kustaa Aadolfin kirkossa.

Oikein hyvää lähestyvää juhannusta toivotellen,

Sanna

Muistelmakirjasta blogiksi

Päätimme toisen työviikkomme alkajaisiksi alkaa kirjoittaa blogia. Vuodesta 2007 alkaen Kustaa Aadolfin kirkon oppaat ovat voineet kirjoittaa muistelmiaan työstään kirkko-oppaiden palaute- ja muistelmakirjaan. Jouduimme kuitenkin hämmästymään, ettei muistelmakirjaan ollut kertynyt neljässä kesässä tekstiä kuin vain hassut kaksi sivua - viisi lyhyttä kertomusta. Päätimme, että kirkko-oppaille varattu mahdollisuus kirjoittaa muistelmakirjaan tulee ilman muuta hyödyntää. Kahtena päivänä tekstiä syntyikin muistelmakirjaan saman verran kuin aikaisempina kesinä yhteensä. Kirkovieraat jakavat arvokasta ja ainutlaatuista kirkon historiaan liittyvää suullista perimätietoa, joka ansaitsee tulla tallennettavaksi. Oppaiden tehtävänä on kertoa kirkon historiasta yleistajuisesti ja popularisoiden, minkä vuoksi kirkkovieraiden jakamat kertomukset täydentävät mielenkiintoisella tavalla opasmateriaaleista ja tutkimuskirjallisuudesta pänttäämäämme tietoa.

Mieleenpainuvimmat kirkkoon liittyvät muistot ja kertomukset halutaan jakaa myös blogin välityksellä. Tarkoituksena ei ole kuvailla seikkaperäisesti kirkkovieraiden kertomuksia ja muistelmia, varsinkaan sellaisia, jotka sisältävät heidän yksityiselämätään tai vakaumustaan koskevia seikkoja. Jokaisen kirkkovieraan yksityisyyttä kunnioitetaan: kertomuksia talletettaessa pyritään siihen, ettei ketään kirkkovierasta voida tunnistaa hänen jakamiensa kertomuksien perusteella. Parhaimmillaan kirkkovieraiden anonyymisti jakamien kokemuksien pohjalta on mahdollista muodostaa tarinoiden kokonaisuus, jossa yksittäisten ihmisten kokemukset sulautuvat osaksi Kustaa Aadolfin kirkon, Iisalmen, Ylä-Savon sekä koko Suomen historiaa unohtamatta myöskään yleistä europpalaista kulttuuri-, sosiaali- ja aatehistoriaa.

Kustaa Aadolfin kirkon sakastissa,

Lauri